Treenistä, ruoasta ja lisäravinteista, unesta; koska mä haluan kirjoittaa...

Nyt en kirjoita miten pitäisi treenata tai syödä, vaan kirjoitan miten minä teen, ehkä pienin mielipitein maustettuna. Teen samalla selvennyksen itselleni, että missä mennään. Mullahan on treenaaminen kulkenut aika samalla kaavalla viimiset about viisi vuotta. Pääosana salilla perusvoima, pikku hiljaa muuttunut voimakestävyyteen ja välillä maksimivoimaharjoitteluun. Aerobisena ja anaerobisena harjoitteluna käytän juoksua ja kesäisin rullaluistelua. Jumpilla kävin ennen, mutta lapsemme synnyttyä ne jäivät miltei täysin. Mielummin tuuletan päätäni aamulla sängystä nousseena yksin lenkillä, kuin hikoilen jumppasalissa trendirikoot päällä meikattuna. Ruokailut ovat muuttuneet jonkin verran. En oikein osaa sanoa huonompaan vai parempaan. Lisäravinteissa olen todella tarkka, mitään iskukuumennettua pilleriä en suuhuni laita, vaan aina kylmäpuristettu ja laadukas. Eniten kuitenkin viimisten vuosien varrella on muuttunut uni, mutta se minusta riippumattomista syistä.

 

Treenaan tai pikemminkin kuntoilen 5-6 kertaa viikossa. On hyvin harvinaista, että tuosta määrästä poiketaan. Toki jos olen kipeä, sitä olen kyllä todella harvoin. Edes pahin väsymys ei oikein pysty pitämään minua irti liikunnasta. Todella katkonaisten öiden jälkeen on kyllä rankkaa saada itsensä liikkeelle, mutta se olo treenin jälkeen on jotain uskomatonta; kuin uudesti syntynyt. Tietenkään en voi lähteä tekemään mitään intervallitreeniä enkä kovaa jalkatreeniä salille väsyneenä, otan kyllä huomioon miten pumppu jaksaa. :D Kuntosaliharjoitteluni jakautuu neljään päivään. Kaksi kertaa viikossa alakroppa, kerran olkapäät&selkä ja kerran kädet&rinta. Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu..mitä se on? siinä on minun kompastuskivi ja tällä hetkellä se on kovempi tavoite mitä jalkaprässin kilomäärä. Lihashuoltoon pitäisi panostaa. Ja edelleenkin tavoite tässä treenaamisessa on vuoden ympäri ja elämän läpi kulkeva hyvä fyysinen kunto. Ja valehtelisin, jos en liikkuisi myös ulkonäön takia, tottakai, kyllähän sekin käy kyykätessä mielessä. Mutta ei ole tärkein asia liikunnassa. Tärkein on se energia mitä siitä saa. Tämä energian saanti on korostunut äitiyden myötä erittäin kovasti. En voi ymmärtää miten muuten voi päätä nollata kuin liikkumalla?! Toki viiniä joskus. :D Tästä luontevasti siirrytään ruokapuoleen.

Ennen lasta söin todella kurinalaisesti. Raejuusto, rahka, salaatti, broileri. Tänä päivänä syön paljon monipuolisemmin. Syön jopa leipää, sehän on kiellettyjen listalla eikö vain..;) Aamut aloitan smootheilla ja kahvilla. Lounaan syön yleensä Murusen kanssa, joten mätetään samaa allergiaruokaa. Tai jos syön Murusen mentyä päikkäreille, niin silloin yleensä lihaisaa salaattia. Välipala myös Murusen rytmissä; rahka tai raejuustosetti. Seuraavaksi tulisi luontevasti iltaruoka, mutta se on viime aikoina tupannut vaihtumaan kahviin ja raejuustoon&hedelmiin, välillä leipäänkin. Iltapalalla usein leipää tai taas rahka-raejuustosettiä. Näillä mennään. Ainiin, missä herkut?

No ne herkuthan on kyllä mukana arjessa. Mä juon aina kahvit Murusen ollessa päikkäreillä ja silloin useesti saatan herkutella. Tumma suklaa, kuivahedelmät ja joskus jos on käynyt vieraita ja herkkuja jäänyt, niin saattaa vaikkapa mokkapala upota. Silloin tällöin iltaisin rankan päivän jälkeen rakastan syödä jäätelöä ennen nukkumaan menoa. KÄÄK, mikä possu olen. Mutta mun mielestä kohtuus kaikessa on kaiken aa ja oo. Kyllä mulle ainakin peili heti kertoo, jos on herkkuja työnnettävä sivummalle. Sillä muhun heti tarttuu jos menee överiksi syömiset. Ja onneksi osaan myös ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt kyllä kieltämättä tätä kirjoittaessa tulee pieni kiusaus ottaa kevätspurtti rantoja varten ja syöttää mokkapalat miehelle. No katsotaan..teen just miltä tuntuu, enkä ota paineita. Sellasta diipadaapaa nämä syömingit.

 Uni ja lisäravinteet, aaah miten ihanat asiat. Miksi yhdistän ne kaksi täysin eriä asiaa? Siksi koska molemmat ovat tärkeitä minulle ja ennen kaikkea ne kompensoivat toisiaan. Siitä asiasta en juuri tiennytkään tai ainakaan ollut omakohtaista kokemusta ennen lasta ja yöllä valvomista. Olen aina ollut todella tarkka mitä vitamiinia suuhuni laitan ja mitä protskua käytän. Etenkin vitamiineissa todella tärkeää on valmistustapa. Useat markettitason vitskut ovat iskukuumennettuja, jolloin vitamiinipitoisuus on laskenut lähelle nollaa eikä imeytymistä tapahdu. Itse olen löytänyt vitamiinit, jotka tuovat energiaa ja ovat jopa auttaneet allergioiden hallinnassa. Nukkua kun saan mitä saan, niin silloin on hyvä panostaa unen laatuun, että ne katkonaisetkin pätkät olisivat laadukasta unta. Siihen saan apua vitamiineista. Olen seurannut untani Bettit-unimittarillakin. Se näyttää syvän unen ym., sykkeet ja pyörimiset sängyssä. Suosittelen, jos yhtään oma unen seuraaminen kiinnostaa. Lapsellemme emme ole voineet käyttää sitä, koska hän pyörii aina mittaliuskan päältyä pois. Mutta aikuisilla tosi jees.

Miettikää itsekin edm. asioita, sillä noi kaikki vaikuttaa elämän laatuun valtavasti. En voisi kuvitella mikä olo olisi viikottaisten mäkkimättöjen ja karkkileffailtojen kanssa. Varmaan rennon kevyttä laiffii..;D Mä vaan natsailen näillä saleilla ja salaateilla. :D  Jep, mutta nyt juomaan unilitkuvitskut ja kohta nukkumaan. 

Öitä, unia, kivoja kuvia!