Mulla alkaa loppusuora kotona ololla. Muutama kuukaisi enää ja elämä muuttuu, alkaa uusi arki. Minä töihin ja Murunen hoitoon. Mitä mä olen oppinut tämän kotonaolon aikana? No, olen oppinut aivan älyttömästi. Älyttömästi myös luulin tietäväni ennen lasta kaikesta. Luulin tietäväni millainen äiti olen, miten kasvatan lastani, miten käyttäydyn, miten jaksan...ja lista jatkuu. Huvittavinta on, että luulin tietäväni myös vähän millainen lapseni on. Ei herran jestas kuinka hölmöjä juttuja olen myös sanonut ääneen, äideille ja odottaville äideille. Sanoja, joita en todellakaan enää oman lapsen myötä sanoisi. Asioita, jotka myös minua ärsyttävät, kun lapsettomat ihmiset lausahtelevat. Liittyen kasvatukseen tai äitinäoloon, nukkumisiin tai mihin hyvänsä, joista ei ole edes kokemusta. Mä haluan tehdä paljastuksia, miten oma käsitys elämästä ja äiteydestä on muuttunut. Ja varmasti muuttuu aina vaan lapsen kasvaessa.
1. Raskaudesta kerrotaan vasta kun puoliväli on mennyt ohi. Ihan helposti siihen asti menee.
Raskaudesta kerrottiin vasta puoliväliultran jälkeen, koska maha ei ollut kasvanut. MUTTA tuskaa se "salailu" tuotti. Aika monet tekokännit kesällä sai vetää. :D
2. Mä treenaan ainakin synnärille lähtöön saakka. Mähän pystyn..
Aika hyvin treenasin, kunnes tuli liikuntakielto, jota mulle ei tietenkään olisi omien kuvitelmien mukaan tullut.
3. Synnyttäminen tapahtuu tietyllä tavalla. Saan lapsen pihalle helpolla, koska olen hyvässä kunnossa.
No, meni vähän eri tavoin..vähän hitaammin, 25 tuntia! Ja kunto tosissaan meinas loppua. Vähän löysemmillä vatsalihaksilla lapsi olisi tullut pihalle varmaan puolet nopeammin. Ja olisi vältytty supistusten aikaansaamista vatsalihaskrampeista.
4. Palaudun synnytyksestä hyvin.
Aika hyvin palauduin, mitä nyt kylki oli murtunut. Ja vaivasi 4 kuukautta.
5. Sairaalassa en osaa nukkua, mutta ihana päästä kotiin NUKKUMAAN.
Ei nukuttu sairaalassa, eikä kotona. Eikä kehuttavasti nukuta vieläkään. Se on ehkä suurin tabu mitä olen kuvitellut, että vauvat nukkuu. ja se vauvojen valvottaminen on sitä, että he heräävät muutaman kerran yössä syömään ja hampaiden puhkeamisen aikana. Se myytti murtui täysin.
6. Nyt on nolo juttu, mut ihan sama. Mä en ollut varma raskausaikana imettäisinkö, koska olisin liian sidottu vauvaan ja keho ei palautuisi ja tissit muuttuisi patalapuiksi. :D
Kyllä, imetin, täysimetin 6kk ja 1,5 vuotta kokonaisuudessaan imetin. Eikä poikamme saanut ikinä korviketta.
7. Lapsi on hyvä nukkumaan, koska me vanhemmatkin ollaan vauvoina oltu.
Lapsi oli ja on todella huono nukkumaan. Johtuen tempperamentista ja allergioista, refluksista.
8. Allergioita ei varmaan niin paljon tule, koska isällä ei ole allergioita.
Ravataan tämän tästä allergiatesteissä ja lääkärissä.
9. Lapsi ei paljoakaan muuta meidän menemisiä, vaan kulkee siinä sivussa.
Lapsi oli hyvin itkuinen ja me vanhemmat väsyneitä. Lapsi todellakin päätti missä mennään ja me vanhemmat tultii siinä sivussa.
10. Mä lähden tuulettumaan vappuna viimeistään, Eli lapsen ollessa 2kk.
Ei tullut pieneen mieleenkään. Ekaa kertaa lähdin tuulettumaan lapsen ollessa 4kk ja nekin oli omat jälkikäteen järjestetyt polttarit, joista oli pakko päästä kotiin lievittämään ikävää klo 1.
11. Kahvittelen kaupungilla, kun lapsi nukkuu vaunuissa.
Haha. Ei voi muuta kommentoida tohon. Mielummin sitä kahvitteli ilman lasta, lapsi isän kanssa kotona.
12. Mä en muuta omaa ruokavaliota lapsen synnyttyä.
Olin 1,5 vuotta maidottomalla imetysdietillä lapsen allergioiden takia.
13. Vauva voi olla isovanhemmilla yöhoidossa vaikkapa viikonlopun, jotta me vanhemmat saadaan yhteistä aikaa.
Hyvä jos yhden yön pystyi olla. Syynä siihenkin oli mun jaksamisen tukeminen siinä vaiheessa kun muutaman yön unisaldo oli yhteensä ehkä 8 h pätkissä.
14. Vauva nukkuu omassa huoneessa, jottei parisuhde kärsi.
Vauvaa ei todellakaan voitu nukuttaa omassa huoneessa, ettei se tukehdu omaan pukluunsa. Ja parisuhdetta hoidettiin muualla, jos voimia oli.
15. Ei vauva-arki vaikuta parisuhteeseen kovastikaan, koska vauva kulkee siinä sivulla.
Kyllä se vaikutti. Huomasin, että mieheni oli pidempi pinnainen kuin minä ja opin hänestä paljon uutta. Opin arvostamaan enemmän. Ja meidän välinen suhde parani. Luulemme selviävän monesta asiasta, kun kerran selvittiin todella haastavasta vauva-ajasta.
16. Mä treenaan ja oon tikissä.
Kyllä mä treenasin, hyvin väsyneenäkin. Se auttoi pysymään jollain tasolla järjissään ja toi energiaa. Mutta tehot eivät välttämättä aina olleet sellaiset, että pakaralihas kehittyisi. Jossain vaiheessa minulla jopa todettiin lihasten surkastumista, koska valvominen ja imetys vei kaikki mehut.
17. Meikkaan kyllä kotona ja pidän kivoja kotivaatteita, jo ihan miehenkin takia.
Hmm..tai sitten en iha aina. Mutta meikkasin ja siistiydyin kyllä aina, jos lähdin ovesta ulos. Jo ihan oman hyvinvoinnin vuoksi
18. Näen omia kavereita yhtä paljon kuin ennenkin.
No en todellakaan. Ei ollut energiaa. Näin uusia äitikavereita kyllä, koska vertaistuki ja ymmärrys oli tietenkin eri. Nyt pikku hiljaa asia on muuttunut.
19. En tiennyt miten tärkeää on osata ottaa apua vastaan.
Jos en sitä olisi ottanut vastaan, niin en edes uskalla ajatella missä nyt oltaisiin. Onneksi mulla on maailman ihanin äiti, joka osasi aina rynnätä paikalle oikeaan aikaan. Ja välillä pakottikin minut lepäämään. En uskalla kuvitella mitä elämä olisi ilman häntä.
20. En tiennyt miten paljon lapsi voi muuttaa elämää. Tuntuu, että se voi muuttaa kaiken.
21. En tiennyt miten paljon lapsi saa aikaan tunteita minussa. Niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Oma lapsi saa minut reagoimaan kaikista voimakkaimmin.
22. En tiennyt, että taisin ollakin joissain asioissa aika pinnallinen ennen lasta.
23. En tiennyt miten hyvä isä miehestäni voi kuoriutua, vaikka se on jääkiekkoilija. ;D
24. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kehtaan imettää ihmisten nähden.
25. Minulle oli/on tarkoitettu haastava lapsi, jotta kasvan ihmisenä.
26. Ajatus siitä että sitä annetaan, mihin ihminen pystyy, vahvistui. Sitä annetaan mihin pystytään. Se ei ole meidän maanpäällisten käsissä, vaan yläilmoissa.
27. En tiennyt, että voin viihtyä näin hyvin kotona.
28. En tiennyt, olen aika paljonkin erilainen äiti, mitä olen kuvitellut. Parempi. ;D
29. En tiennyt mihin kaikkeen pystyn ja jaksan lapseni vuoksi.
30. En tiennyt, että meillä on miehini kanssa näin vahva suhde.
..................................................ja lista jatkuisi
Listahan on pitkä. Ja varmasti kasvaa vaan elämän myötä. Vähän tämän itsepohdiskelun tarkoitus oli myös jeesiä mun kavereita (koska uskoisin lähivuosina mun monista kavereista tulevan äitejä) ja toki muitakin jossain vaiheessa äidiksi tulevia. Tiedän toki, ettei tietenkään kaikki ajattele näin samoin asioista. Ei ainakaan mun kaverit, koska ovat vierestä seuranneet meidän perheen elämää. Tarkoitus on ehkä kertoa, ettei kannata asettaa mitään luuloja tai tavotteita kun lapsi tulee taloon. Vaan asenne, että tulee mitä tulee, niin mennään sen mukaan. Sydäntä kuunnellen. Jokaisella on omat oppivuodet. Minä olen oppinut etten voi hallita kaikkea.
Olen ikikiitollinen, että ollaan saatu juuri tällainen lapsi meille. Me tarvittiin haasteita kasvetakseen ihmisinä. <3
