Aiempina vuosina olen tottunut elämään
play-off jännityksessä ja ravaamaan hallilla kevääseen asti,
mutta tämä ensimmäinen liigakausi ei tarjonnut sitä jännitystä
meille. Ehkäpä ensi vuonna sitten. Hienosti uusi joukkue kuitenkin
pelasi, taisteli pleijaripaikasta runkosarjan loppuun asti. Ja
voittoon oli hyvä lopettaa. Nyt astuu kuvioihin toisenlainen arki.
Aina kauden päätteeksi on
jäähyväisten aika. Niitä mä vihaan niin kovasti. Tällä
kaudella me saatiin Murusen kanssa tuosta ihan melkein naapurista
lätkäperheystävät. Murusen kanssa saman ikäinen poika äitinsä
kera tuli todella tutuiksi viikottaisten yhteisten ulkoiluiden ja
leikkihetkien myötä. Heillä oli päivässä sama rytmi, aikasin
ylös. Nimittäin harvat meidän tuttavat ovat valmiita ennen aamu
yhdeksää pihalla leikkimään. Mutta ystäväperheen poika oli myös
aamuvirkku. Ihan käy Murusta sääliksi, koska hän piti niin
kovasti leikkikaveristaan. Eikä Murunen tietystikkään ymmärrä,
miksi rivitalossa ei enään asukaan sama poika. Että enään ei
kivuta mäen päälle oven taakse pyytämään leikkimään. Aikansa
kutakin. Ehkä joku kausi jossain päin maailmaa törmäämme vielä.
”Omena ei kauas maasta putoa”-sanonta
pätee kyllä. Nimittäin Murunen on tämän kauden aikana saanut
itselleen kiekkovillityksen. Nuoresta se lähtee. Jääkone oli ainut
joululahjatoive, ja sen hän tietysti sai sitten. Maila ja pallot
heiluvat niin sisällä kuin ulkonakin. Papan tuomat kaksi maalia
ovat päivittäisessä käytössä ja useasti. Päiväunisatuna
Hertta pelaa jääkiekkoa -kirja on saanut uuden nimen Kookoo -kirja.
Luistelemassa ei suostuta pysyä jaloilla ilman mailaa. Eikä
todellakaan olla painostettu tai yllytetty jääkiekkoon, vaan siinä
se on sivussa into yltynyt. Pelikatsomossakin kannustus vetää kohta
vertoja tosifaneille. :D Ja tosifanien ja ei ehkä niinkään fanien
Kookoo-logon omaavat vaatteet, pipot ym. Murunen bongaa joka
paikasta. Viimeksi lääkärireissulla hän käveli pojan luo ja
sanoi; ”Kookoo, isi pejaa..” Minä välillä hieman vaivautuneena
joudun selittelemään että joo ihan totta, isi pelaa. :D
Arki muuttuu aika tavoin. Mieheni
viettää jonkusen viikkoa lomaa, kunnes alkaa taas treenijakso. Nyt
suunnitteilla on jotain reissua heittää (nyt tai kesällä) ja
jospa vaikka ihan kahdenkeskeistä aikaakin löytyisi. Voisi olla
aika panostaa niin perheeseen mutta eri toten parisuhteeseen.
Nimittäin kauden aikana, ei liikoja ehdi kaksin olla. Ne pienet
hetket, kun mieheni on kotona, niin tietysti hän haluaa olla myös
poikansa kanssa. Nyt on taas minun aika opetella käyttäytymään ja
olemaan saman katon alla toisen aikuisen kanssa. Enää kaikki narut
eivät ole käsissäni. :D
 |
| Mitalia ei tältä kaudelta jäänyt käteen, mutta pojalle kiekkovillitys ja taas uusi ystäväperhe. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti