lauantai 26. maaliskuuta 2016

Treenistä, ruoasta ja lisäravinteista, unesta; koska mä haluan kirjoittaa...

Nyt en kirjoita miten pitäisi treenata tai syödä, vaan kirjoitan miten minä teen, ehkä pienin mielipitein maustettuna. Teen samalla selvennyksen itselleni, että missä mennään. Mullahan on treenaaminen kulkenut aika samalla kaavalla viimiset about viisi vuotta. Pääosana salilla perusvoima, pikku hiljaa muuttunut voimakestävyyteen ja välillä maksimivoimaharjoitteluun. Aerobisena ja anaerobisena harjoitteluna käytän juoksua ja kesäisin rullaluistelua. Jumpilla kävin ennen, mutta lapsemme synnyttyä ne jäivät miltei täysin. Mielummin tuuletan päätäni aamulla sängystä nousseena yksin lenkillä, kuin hikoilen jumppasalissa trendirikoot päällä meikattuna. Ruokailut ovat muuttuneet jonkin verran. En oikein osaa sanoa huonompaan vai parempaan. Lisäravinteissa olen todella tarkka, mitään iskukuumennettua pilleriä en suuhuni laita, vaan aina kylmäpuristettu ja laadukas. Eniten kuitenkin viimisten vuosien varrella on muuttunut uni, mutta se minusta riippumattomista syistä.

 
Treenaan tai pikemminkin kuntoilen 5-6 kertaa viikossa. On hyvin harvinaista, että tuosta määrästä poiketaan. Toki jos olen kipeä, sitä olen kyllä todella harvoin. Edes pahin väsymys ei oikein pysty pitämään minua irti liikunnasta. Todella katkonaisten öiden jälkeen on kyllä rankkaa saada itsensä liikkeelle, mutta se olo treenin jälkeen on jotain uskomatonta; kuin uudesti syntynyt. Tietenkään en voi lähteä tekemään mitään intervallitreeniä enkä kovaa jalkatreeniä salille väsyneenä, otan kyllä huomioon miten pumppu jaksaa. :D Kuntosaliharjoitteluni jakautuu neljään päivään. Kaksi kertaa viikossa alakroppa, kerran olkapäät&selkä ja kerran kädet&rinta. Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu..mitä se on? siinä on minun kompastuskivi ja tällä hetkellä se on kovempi tavoite mitä jalkaprässin kilomäärä. Lihashuoltoon pitäisi panostaa. Ja edelleenkin tavoite tässä treenaamisessa on vuoden ympäri ja elämän läpi kulkeva hyvä fyysinen kunto. Ja valehtelisin, jos en liikkuisi myös ulkonäön takia, tottakai, kyllähän sekin käy kyykätessä mielessä. Mutta ei ole tärkein asia liikunnassa. Tärkein on se energia mitä siitä saa. Tämä energian saanti on korostunut äitiyden myötä erittäin kovasti. En voi ymmärtää miten muuten voi päätä nollata kuin liikkumalla?! Toki viiniä joskus. :D Tästä luontevasti siirrytään ruokapuoleen.

Ennen lasta söin todella kurinalaisesti. Raejuusto, rahka, salaatti, broileri. Tänä päivänä syön paljon monipuolisemmin. Syön jopa leipää, sehän on kiellettyjen listalla eikö vain..;) Aamut aloitan smootheilla ja kahvilla. Lounaan syön yleensä Murusen kanssa, joten mätetään samaa allergiaruokaa. Tai jos syön Murusen mentyä päikkäreille, niin silloin yleensä lihaisaa salaattia. Välipala myös Murusen rytmissä; rahka tai raejuustosetti. Seuraavaksi tulisi luontevasti iltaruoka, mutta se on viime aikoina tupannut vaihtumaan kahviin ja raejuustoon&hedelmiin, välillä leipäänkin. Iltapalalla usein leipää tai taas rahka-raejuustosettiä. Näillä mennään. Ainiin, missä herkut?
No ne herkuthan on kyllä mukana arjessa. Mä juon aina kahvit Murusen ollessa päikkäreillä ja silloin useesti saatan herkutella. Tumma suklaa, kuivahedelmät ja joskus jos on käynyt vieraita ja herkkuja jäänyt, niin saattaa vaikkapa mokkapala upota. Silloin tällöin iltaisin rankan päivän jälkeen rakastan syödä jäätelöä ennen nukkumaan menoa. KÄÄK, mikä possu olen. Mutta mun mielestä kohtuus kaikessa on kaiken aa ja oo. Kyllä mulle ainakin peili heti kertoo, jos on herkkuja työnnettävä sivummalle. Sillä muhun heti tarttuu jos menee överiksi syömiset. Ja onneksi osaan myös ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt kyllä kieltämättä tätä kirjoittaessa tulee pieni kiusaus ottaa kevätspurtti rantoja varten ja syöttää mokkapalat miehelle. No katsotaan..teen just miltä tuntuu, enkä ota paineita. Sellasta diipadaapaa nämä syömingit.

 Uni ja lisäravinteet, aaah miten ihanat asiat. Miksi yhdistän ne kaksi täysin eriä asiaa? Siksi koska molemmat ovat tärkeitä minulle ja ennen kaikkea ne kompensoivat toisiaan. Siitä asiasta en juuri tiennytkään tai ainakaan ollut omakohtaista kokemusta ennen lasta ja yöllä valvomista. Olen aina ollut todella tarkka mitä vitamiinia suuhuni laitan ja mitä protskua käytän. Etenkin vitamiineissa todella tärkeää on valmistustapa. Useat markettitason vitskut ovat iskukuumennettuja, jolloin vitamiinipitoisuus on laskenut lähelle nollaa eikä imeytymistä tapahdu. Itse olen löytänyt vitamiinit, jotka tuovat energiaa ja ovat jopa auttaneet allergioiden hallinnassa. Nukkua kun saan mitä saan, niin silloin on hyvä panostaa unen laatuun, että ne katkonaisetkin pätkät olisivat laadukasta unta. Siihen saan apua vitamiineista. Olen seurannut untani Bettit-unimittarillakin. Se näyttää syvän unen ym., sykkeet ja pyörimiset sängyssä. Suosittelen, jos yhtään oma unen seuraaminen kiinnostaa. Lapsellemme emme ole voineet käyttää sitä, koska hän pyörii aina mittaliuskan päältyä pois. Mutta aikuisilla tosi jees.
Miettikää itsekin edm. asioita, sillä noi kaikki vaikuttaa elämän laatuun valtavasti. En voisi kuvitella mikä olo olisi viikottaisten mäkkimättöjen ja karkkileffailtojen kanssa. Varmaan rennon kevyttä laiffii..;D Mä vaan natsailen näillä saleilla ja salaateilla. :D  Jep, mutta nyt juomaan unilitkuvitskut ja kohta nukkumaan. 

Öitä, unia, kivoja kuvia!


tiistai 22. maaliskuuta 2016

Elokuu, älä tule vielä!

Vielä tänään
sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet
kestääkö se askeliesi painon.
Vielä tänään
tarraat kiinni käsiimme
ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssamme.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on
jo lupaus huomisesta:
Minä menen, minä juoksen,
minä lennän eteenpäin!
Pysykää perässä,
olen matkalla seikkailuun!

Vauhtivesseli vailla vertaa! <3

Aurinko paistaa ja lumet sulaa, katselen merelle pienen pieni, mutta elämäni suurin aarre sylissä. Ollaan Koksissa osastolle juuri päässeenä, maaliskuussa 2014. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Siitä alkoi yhteinen taival rakkaan Murusemme kanssa. Muistan ne hetket kuin eilisen. Vaikkakin siitä on jo parisen vuotta aikaa. Oikeastikko kaksi vuotta? Aika menee aivan liian nopeaa. Minulle kyllä useat sanoivat, kun halusivat kannustaa rankan vauvavuoden/taaperovuoden aikana, että nauti, aika kiitää nopeasti. Yritin toki, mutta ei sitä aina siinä väsymyksessä osannut. Nyt kuitenkin mietin, että kunpa olisinkin enemmän pystynyt ja ottanut vielä enemmän irti ensimmäisistä vuosista. No, kaikkeni tein, ainakin sain olla läsnä koko ajan. Nämä Murusen kanssa eletyt vuodet ovat olleet elämäni rankimmat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta silti ehdottomasti elämäni parhaat vuodet. Siitä olen todella kiitollinen, että meidän ei ole tarvinnut laittaa lastamme hoitoon alle 2-vuotiaana. On ollut mahtavaa seurata lapsen kehitystä ja kasvua tiiviisti koko ajan. On myös ollut ihan huippua, kun on päässyt treenaamaan aina sopivan raon sattuessa kohdalle ja päässyt tapaamaan kavereita miltei milloin vain. Kyllä minä voin väittää, että mun kohdalla tänä kotiäitiys on ollut elämäni parasta aikaa. Huolimatta siitä, että univelkaa on kerääntynyt enemmän mitä koko elämäni aikana aiemmin. Miten huikeeta se olisikaan ollut, jos lapsi olisi nukkunut edes vähän paremmin, saatika jos nukkuisi hyvin. Ihan luksusta voisi siinä tapauksessa sanoa. 
Äskenhän vasta tuhisit sohvalla unia. <3

Mutta elokuussa, tulevan kesän lopussa, on sen aika, Murunen lähtee päiväkotiin ja minä palaan töihin lastentarhanopettajaksi. Tänään teimme virallisen päätöksen asiasta. Haikeus on todella suuri, ja mulla on jo valmiiksi ikävä. En tiedä miten selviän syksystä. Kaipa kaikkeen tottuu. Uskon, että tämä muutos on minulle kaikkein suurin, korjaan; otan rankimmin. Toki myös Muruselle muutos on hurja; rauhallisesta ja leppoisasta kotiarjesta, hulinaan ja vilinään päiväkotiin. Miten sitä selittääkään lapselle, että sinä lähdet nyt hoitoon ja äiti lähtee hoitamaan toisten lapsia..hehe. Tuo kombinaatio minua on aina hölmistyttänyt.

En ole ennen lasta työssäni osannut kyllä millään tasolla tajuta, miten valtava muutos perheelle on päivähoidon aloitus. Nyt kyllä osaan jatkossa tukea ja ymmärtää perheitä aivan eri tavoin. Ja tämän kahden vuoden aikana äitinä toimisessani on kyllä avautunut asioita enemmän kuin koko aiemmin eletyn elämäni aikana. On se vaan niin totta se klisee, että lapsi kasvattaa vanhempiansa enemmän kuin mikään muu. Että vaikka olen ollut pois työelämästä, niin en pysty väittää, että olisin pudonnut kelkasta. Päin vastoin. Olen ollut ”kehityskurssilla” reilun parin vuoden ajan. Uskon, että oma lapsi vain tukee ammatti-identiteettiä lastentarhanopettajana. Niin, on asioille syytkin miksi palaan tässä vaiheessa töihin, enkä talvella 2017. On paljon helpompi palata toimintakauden alussa päiväkotiin töihin ja Murusen on helpompi aloittaa myös uudessa ryhmässä ryhmäytymisaikana, kuin kesken kautta. Eikä kesken vuotta välttämättä saa juuri sitä tiettyä haluamaansa hoitopaikkaa lapselle. Että siksi elokuu.

Nyt tästä hetkestä eteenpäin päätän panostaa hetkiin ja nauttia niistä kiireettömistä aamuista (haha, tuota kiirettä meille ei kyllä varmaan ihan lähivuosina tule, kiitos Aamuvirkun). Toivon että kuukaudet menisisvät hitaasti, eikä elokuu saapuisi vielä pitkään aikaan!
Äidin rakas! <3




torstai 17. maaliskuuta 2016

Pajunkissaton pääsiäinen

Mihin on kadonneet pajunkissat? Veikö edelliset sadesäät kissat mukanaan? Me ei olla löydetty ainakaan meidän lähimaastosta pajuja, joissa olisi pajunkissoja. Tai sitten pitää lähteä lähiojia pidemmäs "kalaan".  Eipä juuri 2-vuotias vielä varmaankan kovin ymmärrä virpomisista. Siitä kyllä ymmärtäisi, että saa herkkuja, joita ei saa edes syödä. Joten ehkä tarkoitus oliskin tällä pajunkissattomuudella. Laitoin tänään pääsiäiskoristeita esille. On muuten elämäni toinen vuosi, kun mitenkään pääsiäistä koristan. Johtunee varmaankin lapsesta, koska haluan tuoda hänelle esille eri juhlapyhiä yms. Tänä vuonna myös osaan varautua virpojiin, on tarjota muutakin kuin synttäreistä jäänneitä hedelmäkarkkeja. Viime pääsiäiset  meni väsymyssumussa ohi. Toisaalta on iha kiva laittaa pääsiäishärpäkkeitä. Rairuohotkin saatiin hienosti kasvamaan. Murunen askarteli kerhossa rairuohopurkit, hän niin tykkäsi maalata=liimata. Aika suloisia niistä tulikin; pupu ja munakippo.

 
 

  
 




Tällaisia pääsiäishärpätyksiä meiltä löytyy. 

 Aurinkoista tulevaa viikonloppua teille lukijat hyvät! :)

maanantai 14. maaliskuuta 2016

2-vuotiaamme toivomat työkonesynttärit

Niin tuli Murusemme kahden vuoden ikään. Jos ensimmäinen vuosi meni vauhdilla, niin tämä toinen vuosi meni vielä lujempaa. Vierivätkö vuodet toisensa jälkeen aina nopemammin ja nopeammin? Murunen sai itse valita synttäreiden teeman. Annoin hänelle vaihtoehdoksi eri teemaisia kartakäyttöastiakuvia joista hän valitsi työkoneet. Joten aloin väsäämään traktori ja rekkakakkuja. 1-vuotissynttäreistä viisastuneena tilasin kaikki ruokailuastiat kertakäyttöisinä, koska muutoin juhlat menevät tiskatessa. Meillä ei meinaa ole 40 hengen astiastoa. Tarjoilukulhojen ja laustasten virkaa suorittivat rekat ja kuorma-autot. Kakut olivat sentään lautasilla.

Tarjoiluissa sai miettiä allergioita ja erityisruokavalioita. Alun alkaen minun oli tarkoitus tehdä kaikki tarjottavat sellaisiksi, että Murunen olisi saanut syödä. Mutta sen verran pehmenin, että tein ihan oikeita herkkuja vieraille ja Muruselle omat. Listalla oli maitoallergiaa, keliakiaa, vilja-allergiaa..että ei päivänsankari ollut ainoa erityistapaus.
Työkoneastiasto lusikoita myöden kertsikkaa.
Murusen oma kakku; munaton-viljaton -versio.
Rekallinen oli maidottomia herkkuja ja kasa "kaikettomia" muffinsseja".
Juhlien pienimmille kuorma-auto toi tuubisoseita.
Rekallinen pikkupizzoja.
Coctailtikkuja kasviksilla&lihapullilla ja marjaversiot. Sopivat allergikoille.
Edessä maidoton kakku sopi suurimmalle osalle vieraita.

Juhlapäivän sää oli aurinkoinen ja niin jaksoi olla sankarikin melkein bileiden loppuun saakka. Olemme kiitollisia ystävistä, sukulaisista, läheisistämme..jotka saivat juhlan tunnun aikaan. Vieraita olisimme halunneet kutsua enemmänkin, mutta valitettavasti johonkin oli raja vedettävä. Ehkä ensi vuonna juhlitaan kahdessa erässä; kaverit ja aikuissynttärit. Kiitos kaikille juhlijoille! <3

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kyllä, se loppu jo..lätkäkausi nimittäin!

Aiempina vuosina olen tottunut elämään play-off jännityksessä ja ravaamaan hallilla kevääseen asti, mutta tämä ensimmäinen liigakausi ei tarjonnut sitä jännitystä meille. Ehkäpä ensi vuonna sitten. Hienosti uusi joukkue kuitenkin pelasi, taisteli pleijaripaikasta runkosarjan loppuun asti. Ja voittoon oli hyvä lopettaa. Nyt astuu kuvioihin toisenlainen arki.

Aina kauden päätteeksi on jäähyväisten aika. Niitä mä vihaan niin kovasti. Tällä kaudella me saatiin Murusen kanssa tuosta ihan melkein naapurista lätkäperheystävät. Murusen kanssa saman ikäinen poika äitinsä kera tuli todella tutuiksi viikottaisten yhteisten ulkoiluiden ja leikkihetkien myötä. Heillä oli päivässä sama rytmi, aikasin ylös. Nimittäin harvat meidän tuttavat ovat valmiita ennen aamu yhdeksää pihalla leikkimään. Mutta ystäväperheen poika oli myös aamuvirkku. Ihan käy Murusta sääliksi, koska hän piti niin kovasti leikkikaveristaan. Eikä Murunen tietystikkään ymmärrä, miksi rivitalossa ei enään asukaan sama poika. Että enään ei kivuta mäen päälle oven taakse pyytämään leikkimään. Aikansa kutakin. Ehkä joku kausi jossain päin maailmaa törmäämme vielä.

”Omena ei kauas maasta putoa”-sanonta pätee kyllä. Nimittäin Murunen on tämän kauden aikana saanut itselleen kiekkovillityksen. Nuoresta se lähtee. Jääkone oli ainut joululahjatoive, ja sen hän tietysti sai sitten. Maila ja pallot heiluvat niin sisällä kuin ulkonakin. Papan tuomat kaksi maalia ovat päivittäisessä käytössä ja useasti. Päiväunisatuna Hertta pelaa jääkiekkoa -kirja on saanut uuden nimen Kookoo -kirja. Luistelemassa ei suostuta pysyä jaloilla ilman mailaa. Eikä todellakaan olla painostettu tai yllytetty jääkiekkoon, vaan siinä se on sivussa into yltynyt. Pelikatsomossakin kannustus vetää kohta vertoja tosifaneille. :D Ja tosifanien ja ei ehkä niinkään fanien Kookoo-logon omaavat vaatteet, pipot ym. Murunen bongaa joka paikasta. Viimeksi lääkärireissulla hän käveli pojan luo ja sanoi; ”Kookoo, isi pejaa..” Minä välillä hieman vaivautuneena joudun selittelemään että joo ihan totta, isi pelaa. :D

Arki muuttuu aika tavoin. Mieheni viettää jonkusen viikkoa lomaa, kunnes alkaa taas treenijakso. Nyt suunnitteilla on jotain reissua heittää (nyt tai kesällä) ja jospa vaikka ihan kahdenkeskeistä aikaakin löytyisi. Voisi olla aika panostaa niin perheeseen mutta eri toten parisuhteeseen. Nimittäin kauden aikana, ei liikoja ehdi kaksin olla. Ne pienet hetket, kun mieheni on kotona, niin tietysti hän haluaa olla myös poikansa kanssa. Nyt on taas minun aika opetella käyttäytymään ja olemaan saman katon alla toisen aikuisen kanssa. Enää kaikki narut eivät ole käsissäni. :D

 Mitalia ei tältä kaudelta jäänyt käteen, mutta pojalle kiekkovillitys ja taas uusi ystäväperhe.




tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kireän kielijänteen leikkaus

Vauva hötkyilee rinnalla, ei saa imuotetta, vauvalla menee hermo rinnalla, äidin nännit kipeytyvät todella kovasti.. Olet ottanut kaiken selvää imetystekniikoista, epätoivoisena hommaat jo rintakumin, vauvan voimistuessa imeminen alkaa sujua paremmin, tiheän imun aikana hermo menee vauvalta ja tod.näk. myös äidiltä, koska imuote taas häviää. Taapero ei opi imepään pilliä, korvaa l-kirjaimella j-kirjaimen, r-kirjain aivan hukassa (tosin yleistä vielä alle 2-vuotiaalla), kieli ei tule kunnolla suusta ulos ja kielen kärki on sydämen muotoinen. Silti näihin ongelmiin ei kukaan puuttunut, enkä itsekkään osannut enempää epäillä, kun neuvolan lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa. No, mutta jatkossa osaan taas kerran luottaa itseeni enemmän. Nimittäin nuo kaikki ongelmat johtuivat Murusen kireästä kielijänteestä. Joka todettiin korvalääkärillä sattumalta. Hän ihmetteli, miten ihmeessä Murunen on syönyt rintaa sen 1,5 vuotta. Sisupussi tissitakiainen hän oli. Sillä kielijänne vaati kunnon nukutusleikkauksen tikkeineen päivineen, että olihan se aika kireä.

Leikkaus oli eilen aamulla kello 10. Operaatiota ennen ei saanut syödä neljään tuntiin. Murunen kun tuppaa herätä aamuisin siinä kuuden pintaan, niin hän ei siis olisi saanut syödä mitään. Olisi varmaan ollut aika heikko olo olla hereillä aamu kuudesta puoleen päivään syömättä ja juomatta. Taktisesti laitoimme Murusen edellisiltana nukkumaan ajoissa, jotta hän heräisi tyyliin viideltä syömään aamupuuroa. Mutta mitä tekee Murunen, kun kerrankin SAISI herätä aikaisin!? No nukkuu vielä puoli kuudeltakin, ei auttanut kun herätellä. Se oli muuten Murusen elämän ensimmäinen kerta, kun hänet herätetään yöunilta. Nyt ymmärrän miksi vanhemmat valittavat päiväkotiaamuja, kun lapsi pitää herättää. Meillä tuota ongelmaa kun tämän aamuvirkun kanssa ei ole ollut. Aamu saatiin kulumaan Kaupungin sankareiden avuin.

Itse operaatio eteni nopeasti. Pääsimme miltei ajallaan sisään. Olin maalannut kauhukuvat nukutuksesta kuulemieni perusteella. Eli nukahtaminen olisi lapsen tempperamentista kiinni. No meidän kohdalla nukahtaminen ja tempperamentti eivät kohdanneet. Vaan Murunen humahti nukutukseen helpolla, huulilta kuului vain sana ”äiti”, tietysti tunne ole outo, josko äiti olisi ottanut tokkuraisen olon pois. Mutta ei. Murunen jäi Nunnunsa (uniriepu-tiikeri) kanssa leikkuupöydälle ja me mieheni kanssa menimme aulaan odottamaan. Odotin, että kohta alkaa kuulua raivoa ja huutoa, kun Murunen herää. Hoitajan pyytäessä meitä Murusen luo, sängyllä makasi rauhallisen tokkurainen poika, joka virkosi todella hyvin. Heti oli kotiin lähtemässä. Malttoi kuitenkin syödä kaurajäätelöt ja juoda mustaherukkamehut, ja sitten pääsimme kotiin. Leikkaus kaikkine päivineen meni paremmin kuin ikinä olisi voinut kuvitella. 

Operaatiopäivä piti ottaa vähän rauhallisemmin ja syödä kylmää. Suussa oli kolme itsestään sulavaa tikkiä, joita meidän ehkä vähän aistiyliherkkä poikamme luuli karvoiksi aina silloin tällöin. Vilkkaan vilpertin saimme pysymään aloillaan aina hetken istuttamalla muovailemaan tai katsomaan Muumeja ja Kaupungin sankareita. Illalla oli jo pakko pistäytyä pihallakin, ihan rauhakseltaan. ;)

Positiivinen kokemus jäi leikkauksesta Terveystalolla. Olen tyytyväinen, että operaatio tehtiin, ennnen kuin puheenkehitys olisi kärsinyt. Mutta siihen en ole tyytyväinen, että operaatio tehtiin vasta nyt, koska imemisongelmilta oltaisiin vältytty, jos toimenpide olisi tehty aiemmin. Joissan synnytyssairaaloissahan kielijänne katkaistaan jo heti laitoksella, mutta niin ei ollut ainakaan meidän kohdalla Koksissa.


Vinkkinä tästä voin sanoa, että tsekatkaa tai tsekkauttakaa lapsenne kielijänne jos joitakin edellä mainittuja ongelmia ilmenee. 
Itsetehdyt mustaherukkamehujäät maistui ja sotki :D

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Talvilomaviikko meni ulkoilusta nauttien

Voin sanoa, että meilläkin oli talviloma, koska en käynyt ohjaamassa jumppia. Vietimme Murusen kanssa ulkoilun painotteisen viikon. Jätimme kerhotkin väliin, koska aurinko kutsui pihalle. Alkuviikosta oli ulkona todella kevään taikaa. Aurinko lämmitti niin kovasti! Saimme kaivaa aurinkolasit laatikoiden kätköstä. Ne olivatkin Muruselle mieluiset, hän olisi halunnut tepastella sisälläkin lasit päässä. Tuo aurinko tekee kyllä ihmeitä, piristää ja väsyttää sopivasti. Nimittäin Murunen nukkui ennätysmäisiä päiväunia koko viikon. Ehkäpä syynä pitkät ulkoilut kuitenkin auringon sijaan. ;D

Aamut tykkään nykyisin aloittaa smoothiella ja toki kahvilla, se on jotenkin sopivan täyttävä ja sopivat kevyt aamupala. Sen lisäksi olen ottanut uusia ravintolisiä, jotka oikeasti piristävät. Ravintopuolesta ja vitskuista voin kirjoittaa jossain vaiheessa erillisen postauksen. Vannon smoothien nimiin aamut.


Miltein joka päivä olimme pihalla jo yhdeksän aikaan. Murunen rakastaa ulkoilua, hän tykkää touhuilla itsekeseenkin. Näin käydessä pääsin ottamaan kevään (voihan niin jo sanoa) aurinkosäteitä.




Kävimme muutaman kerran pulkkailemassa laskettelurinteen pulkkamäessä kavereiden kanssa. Pulkkamäessä, jossa on hissi ylösnousua varten. Joo ihan kiva juttu, mutta eipä tuossa paljolti liikuntaa saa jos kököttää pulkan kyydissä koko ajan. Taistelimmekin Murusen kanssa, että hänen on itse vedettävä pulkka hissille, siis käveltävä sen sijaan, että minä vetäsiin häntä hela tiden! Loppuviikosta hissimatkakin taittui jo seisten.



Oman pihan ja pulkkamäen lisäksi kävimme tutkailemassa puroa. Se on aina yhtä mielenkiintoinen paikka Muruselle. Heittelimme lumikönttejä veteen..kuinka hauskaa vissiinkin. :D



Auringosta nautittiin ja kasattiin energiaa ensi viikkoon, mikä tulee olemaan jännä, haikea ja kiireinen. Toivottavasti tekin pääsitte nauttimaan ulkoilmasta!