Vauva hötkyilee rinnalla, ei saa
imuotetta, vauvalla menee hermo rinnalla, äidin nännit kipeytyvät
todella kovasti.. Olet ottanut kaiken selvää imetystekniikoista,
epätoivoisena hommaat jo rintakumin, vauvan voimistuessa imeminen
alkaa sujua paremmin, tiheän imun aikana hermo menee vauvalta ja
tod.näk. myös äidiltä, koska imuote taas häviää. Taapero ei
opi imepään pilliä, korvaa l-kirjaimella j-kirjaimen, r-kirjain
aivan hukassa (tosin yleistä vielä alle 2-vuotiaalla), kieli ei
tule kunnolla suusta ulos ja kielen kärki on sydämen muotoinen.
Silti näihin ongelmiin ei kukaan puuttunut, enkä itsekkään
osannut enempää epäillä, kun neuvolan lääkäri sanoi kaiken
olevan kunnossa. No, mutta jatkossa osaan taas kerran luottaa itseeni
enemmän. Nimittäin nuo kaikki ongelmat johtuivat Murusen kireästä
kielijänteestä. Joka todettiin korvalääkärillä sattumalta. Hän
ihmetteli, miten ihmeessä Murunen on syönyt rintaa sen 1,5 vuotta.
Sisupussi tissitakiainen hän oli. Sillä kielijänne vaati kunnon
nukutusleikkauksen tikkeineen päivineen, että olihan se aika kireä.
Leikkaus oli eilen aamulla kello 10.
Operaatiota ennen ei saanut syödä neljään tuntiin. Murunen kun
tuppaa herätä aamuisin siinä kuuden pintaan, niin hän ei siis
olisi saanut syödä mitään. Olisi varmaan ollut aika heikko olo
olla hereillä aamu kuudesta puoleen päivään syömättä ja
juomatta. Taktisesti laitoimme Murusen edellisiltana nukkumaan
ajoissa, jotta hän heräisi tyyliin viideltä syömään aamupuuroa.
Mutta mitä tekee Murunen, kun kerrankin SAISI herätä aikaisin!? No
nukkuu vielä puoli kuudeltakin, ei auttanut kun herätellä. Se oli
muuten Murusen elämän ensimmäinen kerta, kun hänet herätetään
yöunilta. Nyt ymmärrän miksi vanhemmat valittavat päiväkotiaamuja,
kun lapsi pitää herättää. Meillä tuota ongelmaa kun tämän
aamuvirkun kanssa ei ole ollut. Aamu saatiin kulumaan Kaupungin
sankareiden avuin.
Itse operaatio eteni nopeasti. Pääsimme
miltei ajallaan sisään. Olin maalannut kauhukuvat nukutuksesta
kuulemieni perusteella. Eli nukahtaminen olisi lapsen
tempperamentista kiinni. No meidän kohdalla nukahtaminen ja
tempperamentti eivät kohdanneet. Vaan Murunen humahti nukutukseen
helpolla, huulilta kuului vain sana ”äiti”, tietysti tunne ole
outo, josko äiti olisi ottanut tokkuraisen olon pois. Mutta ei.
Murunen jäi Nunnunsa (uniriepu-tiikeri) kanssa leikkuupöydälle ja
me mieheni kanssa menimme aulaan odottamaan. Odotin, että kohta
alkaa kuulua raivoa ja huutoa, kun Murunen herää. Hoitajan
pyytäessä meitä Murusen luo, sängyllä makasi rauhallisen
tokkurainen poika, joka virkosi todella hyvin. Heti oli kotiin
lähtemässä. Malttoi kuitenkin syödä kaurajäätelöt ja juoda
mustaherukkamehut, ja sitten pääsimme kotiin. Leikkaus kaikkine
päivineen meni paremmin kuin ikinä olisi voinut kuvitella.
Operaatiopäivä piti ottaa vähän
rauhallisemmin ja syödä kylmää. Suussa oli kolme itsestään
sulavaa tikkiä, joita meidän ehkä vähän aistiyliherkkä poikamme
luuli karvoiksi aina silloin tällöin. Vilkkaan vilpertin saimme
pysymään aloillaan aina hetken istuttamalla muovailemaan tai
katsomaan Muumeja ja Kaupungin sankareita. Illalla oli jo pakko
pistäytyä pihallakin, ihan rauhakseltaan. ;)
Positiivinen kokemus jäi leikkauksesta
Terveystalolla. Olen tyytyväinen, että operaatio tehtiin, ennnen
kuin puheenkehitys olisi kärsinyt. Mutta siihen en ole tyytyväinen,
että operaatio tehtiin vasta nyt, koska imemisongelmilta oltaisiin
vältytty, jos toimenpide olisi tehty aiemmin. Joissan
synnytyssairaaloissahan kielijänne katkaistaan jo heti laitoksella,
mutta niin ei ollut ainakaan meidän kohdalla Koksissa.
Vinkkinä tästä voin sanoa, että
tsekatkaa tai tsekkauttakaa lapsenne kielijänne jos joitakin edellä
mainittuja ongelmia ilmenee.
 |
| Itsetehdyt mustaherukkamehujäät maistui ja sotki :D |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti