Palasia (kevät?)kodista

Aina kun aurinko alkaa talven jälkeen paistaa tai vaikkapa talvellakin, niin minussa syttyy sisustusvimma. Niin kävi myös tänään. Tässä palasia vimmastani:

Aurinko lämmittää, kohta kuivuneiden callunoiden tilalla on narsissit..sitä odotellessa. :D

Valoa tulvii sisälle!

Aurinko, näkymä olohuoneen ikkunasta.

Hääkimppu ja viehe saivat uuden paikan.

Eteinen.

Pala olohuonetta.

Uskalsin laittaa ripauksen pinkkiä ;)

Viinisuolaheinä, uusi herkkuni salaatissa.

Murusen paratiisi. :D


Nauttikaa tekin auringosta!

Read More

Arkipäiväpäivitys

Haluan kirjoittaa ”päiväkirjaani”päivän meidän arkipäivistä. Tätä postausta on toivottu ja ihan kiva selventää itsellekin miten ”palapeli” toimii. Tässä seuraavaksi arjesta, mikä mun mielestä on aika tosi jees...vieläkin. Vaikka olen ollut jo kaksi vuotta kotona, elänyt kotiäitiarkea. Uskon, että en ole leipääntynyt kotona oloon loppu peleissä meidän melkosen vaihtelevien päivien ansiosta. Ja siitä, että saan käydä sen rakkaan kotona olon ulkopuolella. Eli treenaamassa ja pitämässä jumppia, eli vähän tienaamassa. Ne ovat todella toimiva vastapaino äitiydelle. Ne auttavat olemaan enemmän läsnäolevampi äiti. Ja se on minusta tärkeää, olla aidosti kiinnostunut lapsen jutuista.

Periaatteessa meillä eletään arkea maanantaista lauantaihin/sunnuntaihin, eli välillä koko viikko. Koska miehelläni on pelejä tasaisesti läpi viikon, joten useille perheille tavallista viikonloppua meillä ei tunneta. Sen kiekon ympärille järjestän muun elämän. Se alkaa käydä jo aika näppärästi. Onneksi olen melkoisen hyvä organisoimaan ja aikatauluttamaan asioita ja tykkään siitä. Rakastan rytmiä elämässä. Tai no, en mä nyt tiedä onko meillä niin tarkkaa rytmiä, muuta kuin Murusen päivärytmi, josta ei auta kovasti poiketa tai muuten on maailma sekaisin pikkumiehellä ja myös äidillä. :D näin Murunen rytmittää: Yleensä aamulla herää kello 5.30-6.30, päiväunet siinä 11.15-14.45 välillä ja yöunille kello 20 mennessä.

Poimin tähän viikostamme otteita:

Maanantai

• Herätys klo 6.30 (aivan megahyvät yöunet, koska herätys tosissaan vasta puol seiska)
• Aamulla touhuilua kotona ja ruokavalmisteluja
• Klo 8.30 mies lähti treeneihen
• N. klo 9 minä ja Murunen omalle pihalle, johon tulivat Murusen kaveri ja minun kaveri
• Klo 10.30 lähdimme sisälle, pojat söivät ruoan, jonka jälkeen me ystäväni kanssa hörpimme kahvit ja pojat saivat herkutella kuivahedelmillä, äidit suklaalla. Reilu peli. ;D
• Klo 11.45 kaverit lähtivät ja Murunen päiväunille
• Klo 13.00 mies tuli reeneistä ja minä lähdin salille
• Klo 14.00 Murunen heräili ja minä tulin salilta, välipala
• Touhuiltiin kotona
• Klo 16 Ruoka
• Klo 17.00 minä lähdin pitämään jumppia
• Murunen ja isi lähtivät ulkoilemaan
• Klo 19.00 talon poitsut olivat tulleet sisälle puuronkeittoon
• Klo 19.15 minä tulin jumpilta
• Menin Murusen kanssa kylpyyn
• Klo 20.00 Murunen oli täydessä unessa
• Söimme miehen kanssa iltapalaa ja katsoimme Salkkarit katsomosta
• Perä jälkeen menimme sänkyyn
• Klo 22.00 meillä taisi nukkua kaikki

Keskiviikko/kotipelipäivä

• Herätys klo 5.20 (väsytti, kyllä!)
• Aamu meni pissoja siivotessa ja paikkoja korjatessa. Murunen oli aivan mahdottomalla tuulella. Lienee syynä heikko yö.
• Klo 8.30 mies lähti hallille
• Klo 8.45 minä ja Murunen selvisimme pihalle
• Klo 9.15 lähdimme Murusen kanssa sittenkin kerhoon (niin oli alkuperäinen tarkoituskin, mutta aamu oli niin huliviliä, että meinasi energia kerhoon saakka loppua)
• Klo 10.30 lähdimme kotiin kesken kerhon, koska Murunen alkoi olla niin väsynyt
• Ruoka kotona
• Klo 11.30 Murunen päikkäreillä
• Klo 12.30 mies tuli kotiin (lyhyet reenit, kun pelipäivä ja kotipeli)
• Klo 13.00 lähdin tekemään pikareenin salille
• Klo 14.00 tulin takaisin kotiin
• Mies kävi päikkäreille
• Klo 14.20 Murunen heräsi pitkiltä päikkäreiltään, välipala
• Touhuilimme kotona ja Murusen kummi tuli käymään
• Mies heräsi päikkäreiltä, söi ja lähti hallille peliin
• Klo 16.15 Murunen söi iltaruoan
• Mamma tuli käymään, tuomaan mustikoita ja jäikin Murusen kanssa. Pääsin ystäväni kanssa katsomaan piiiiitkästä aikaa peliä
• Klo 18.00 kävimme ystäväni kanssa syömässä
• Klo 18.30 hallille seuraamaan peliä
• Minun poissaollessa Murunen ja mamma olivat ulkoilleet ja Murunen käynyt yöunille tuttuun kellonlyömään kahdeksalta
• Noin klo 20.30 kotona, lähdin kesken pelin , koska mieheni sai aivotärähdyksen
• Mamma lähti kotiin ja minä aloin lukemaan Murusen uusia allergiatestituloksia
• Loppuilta menikin itkiessä, koska Murusen ruokavalio karsiutuu karsiutumistaan
• Klo 22.15 mieheni tuli kotiin, jonka jälkeen painuimme pehkuihin aika pian

Vieraspelipäivinä, eli silloin kun miehelläni on peli muualla, keksimme Murusen kanssa aina jotain spesiaalitekemistä. Esimerkiksi käymme uimassa tai luistelemassa, näemme kavereita, illalla saatamme laittaa kunnon vesileikit kylppäriin; uima-altaan sisälle.. Päivärytmi, eli ruoat ja unet kulkevat Murusella tuolloinkin samassa rytmissä joka päivä. Vieraspelipäivinä harvoin pääsen treenaamaan, ellei siskoni tai vanhempani vahdi Murusta. Yleensä viikon lepopäivän/(päivät) suunnittelenkin vieraspelipäiville.

Sellaisella setillä meillä viikot vierähtelevät. Tällä hetkellä noin. Pitää nauttia tästä ajasta, koska enää vuoden päästä rytmi ei ole enää sama. Silloin Muruselle ja treenaamiselle on löydettävä ajat, sekä muulle elämälle. Mutta eipä sitä vielä ruotimaan, koitetaan elää tässä hetkessä. Tällä hetkellä Murunen on päiväunilla, joten taidampa lähteä surauttamaan kahvikoneeseen vanilijalatet.

Mukavaa viikonloppua teille! :)

-Henni-

Read More

Ystävät ympäri Suomea kokoontuu

Eilen lauantaina oli kauan odottamani päivä. Pääsin viettämään lauantai-iltaa lapsuuden- ja nuoruudenkavereideni kanssa. Paikalla oli ystäviä, joita näkee kerran pari vuodessa. Useilla meillä on eri elämäntilanne, minulla ainoastaan lapsi, työt ja harrastukset erilaisia. Mutta silti niin paljon yhteistä juteltavaa ja muistelmia menneistä. Ei todellakaan tuntunut, että viime tapaamisesta taitanee olla reilu puoli vuotta. Juttua riitti. Oli aivan mahtavaa, että miltein kaikki pääsivät paikalle.

Koko viikon olimme Murusen kanssa hyvin tiiviisti yhdessä, kahdestaan, koska mieheni oli pelireissulla. Olikin aika sokki yhtäkkiä lähteä ilman lasta ja olla yökin poissa kotoa. Mutta niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, niin alku järkytyksen jälkeen se tuntui aika kivalta. Ja plussaa oli se, ettei kenelläkään muulla ystävistäni ole lapsia, koska muutoin keskustelut helposti siirtyvät illan mittaan synnytykseen ja nukkumisiin ja kakan väreihin. :D Eikä niissäkään keskusteluissa mitään vikaa ole, puhun niistä hyvin mieluusti äitikavereideni kanssa. Mutta välillä tekee ihan hyvää hypätä pois äitiroolista ja olla vaan ystävä ystäville. Usein sanonkin, että nyt kun ollaan viihteellä, niin multa ei tarvi kysellä lapsiperhearjesta, vaan mielummin vaikka kysellä viimeisistä ostoslöydöistä (löydöistä itselleni ei lapselleni) tai treenikuulumisia.

Lauantaina vein Murusen jo aamusta mammalle ja lähdin salille. Salin jälkeen rauhassa kotiin pakkailemaan ja auton nokka kohti Kotkaa. Kotkassa vietimme iltaa tyttöjen kanssa yhden heistä luonaan. Meidän upeat kokit loihtivat meille pihvit ja bataattiranskalaiset vuohenjuustosalaatteineen ja jälkkäreinä vanilijapannacotat. Nam ja nam! Oli ihana syödä rauhassa! Sekin harvinaista minulle. Muut kanssasisareni eivät vielä osaa arvostaa rauhassa syömistä, mutta veikkaan lähivuosina oppivan sen jalon taidon. ;D Herkuttelujen lomassa pelailimme Aliasta ja kilpailuhenkisenähän minun oli pakko viedä voitto meidän tiimiin. Iltaa lähdimme jatkamaan yökerhoon, mutta kauhukseni oli todettava, ettei se tällä kertaa ollut ihan mun juttu. Alkoi väsy painaa ihan tolkuttomasti. Siinä huomasi hyvin eron muihin, kuka on äiti ja kuka ei. Muussa tätä eriäväisyyttä ei juuri näkynyt. Aamusta lähdin köröttelemään lumituiskussa kotiin ja hakemaan Murusta mammalta. Täytyy myöntää, että olihan mulla ikävä. Nyt taas kotona ja valmiina alkavaan viikkoon.

Kiitos tyttösille viikonlopusta, teitte todella vaihtelua mun normiviikonloppuihin. Oli ihana tavata tärkeitä ihmisiä. Jokaisella heillä on ollut suuri merkitys elämässäni. Miettikääpä tekin lukijat, kuinka arvokkaita ystäviä teillä on!

Sunnuntai-illan jatkoja! :)

-Henni

Read More

Harvinainen helmikuinen viikonloppu

Nyt varmasti odotatte, että mitähän jännää on tapahtunut, kun kerran oli harvinainen viikonloppu. No sellaista, mikä on monelle ihan normaalia, perus perheen viikonloppu. Meille se on harvinaisuus, kun mieheni on kotona talvella lauantaina. Mutta tänä viikonloppuna saimme viettää liigattoman viikonlopun, ei lätkää, paitsi pleikkarista. :D Itse sain kääntää vaihdetta vähän vapaalle (=salia, siivousta, kahvihetkeä..), koska ei tarvinnut kellottaa päivän aikataulua niin tarkkaan. Sain reenailla oman maun mukaan molempina päivinä. Sain siivota; se on kivaa, kun sen saa tehdä rauhassa, ilman että saa pelätä milloin itkuhälytin pärähtää tai ämpäri kaatuaa lattialle. Herkuteltiin ymym. Eli ihan perus settiä monelle. Mutta itse nautin suunnattomasti, koska yleensä viikonloput ovat täysin minun harteilla, mies poissa pelistä tai siis oikeastaan juurikin pelissä.  

Sunnuntain ystävänpäivää sain juhlia aamulla pitkillä yöunilla (herätys vasta klo 6.45). Sillä välin mun miehet oli askarrelleet minulle kortin. Hyvin ehtivät, kun Murunen oli herännyt 5.30. Ai niin ja kukkiakin sain niinkin romanttisesti Prisma-reissulla: "haluutko ystävänpäiväkukkii, ota tosta." :D

Lauantaina kävin juoksemassa ja sunnuntaina aamupuntilla. Aamusali on vaan mitä parahinta. Vetäsin viikon kolmannen jalkatreenin. On pitänyt vähän treenata "varastoon". 

Jalkasetti sisälsi:

1. Smithissä askelkyykkyjä
2. Jalkaprässi; kapea ja leveä
3. Taljassa aasinpotkut
4. Taljassa jalan loitonnus
5. Taljassa etukyykky (en tiedä liikkeen oikea nimeä) 
6. ..vatsaliikkeitä

Treenin jälkeen jouduin tyytymään protskupatukkaan, koska palkkari on alkanut saamaan aikaan allergiaa minulla. Pitäisi löytää taas uusi.

Viikonloppuna on tuiskuttanut kovasti lunta. Joten Murunen on päässyt lempipuuhiin. Hän tekee aina "hommii, umihommii". Ja mikäs sen huikeampaa, kun sai vielä kolata meidän reilun kokoista etupihaa istumalla isin kolan kyydissä. Lumet kasattiin pulkkamäeksi. Ja meni lujaa.. :)

Minäkin pääsin treenin lisäksi toisiin aika lempipuuhiin,  siivoamaan kunnolla ja rauhassa. Siisti koti, parempi mieli. Tuo sanonta pitää niin täysin paikkansa. Itse olen ainakin paljon paremmalla tuulella, kun koti on siisti. Ja tällä hetkellä se on. I Like it! :)

Miehen päikkäripuuha tänään..pleikkaria.

Sunnuntaina kävimme Veturissa ostamassa ale-hanskoja. Mukaan tarttui myös "KooKoo hanskat ja pipo" ts. Reiman teddy-rukkaset ja Maximon pipo. Itselleni löysin paidat ja housut. 

Molempina iltoina herkuttelimme Murusen käytyä yöunille. En ihan hetkeen muista sipsejä mussutelleeni. Oli hyvää! 

Sunnuntai-illan kruunasi sauna. Tein kaiken maailman kauneushoidot ja pömpötykset. Nyt pitäisi olla akut ladattu tulevaa aikalaisen rankkaa viikkoa varten.

Oikein mukavaa tulevaa viikkoa teille kaikille!

<3 Henni

Read More

Uni kallein voitehista

”Nuku, nuku nurmilintu,

Väsy, väsy västäräkki!

Tee sä pellolle pesäsi,

Koivunoksalle kotisi,

Kalliolle kartanosi!

Nuku, kun minä nukutan,

Väsy, kun minä väsytän,

Nuku unosen rekehen,

Väsyläisen kelkkasehen!”

Minun kohdalla: Ennen lasta, yöllä nukkuminen oli itsentäänselvyys. Yö tarkoitti tuolloin unta. Tänä päivänä yö ei välttämättä tarkoita nukkumista. Nykyään kuvailisin unta sanoilla harvinaista luksusta, haaveiltava ja haluttu asia.

Mutta mikä on suloisempaan, kuin oma tuhiseva nukkuva lapsi?! Oman suloisuuden kanssa saa viettää myös hetkiä yöllä, hetkiä jotka muistat maagisina kohtaamisina lapsesi kanssa. Ne kuuluvat lapsuuteen, lyhyeen sellaiseen. Ne maagiset hetket ovat lapsen syntymästä lähtien, mutta vähenevissä määrin kyllä. Jossain vaiheessa niistä voi jo nauttia, kun lapsi näkee painajaista ja sinä äitinä tai isänä saat rauhoitettua lapsesi takaisin uneen. Tai saat lapsesi voittamaan piemeän pelon tai saat lapsesi nukkumaan aamulla pidempään, kun otat hänet kainaloon. Mutta mitä jos nämä maagiset kohtaamiset tapahtuvat monta kertaa yössä, saat elää ”magiassa” läpi yön? Kuinka monta vuotta sitä jaksaa? Se on varmasti hyvin yksilöllistä. Ja toki kyseessä on myös asennekysymys. Ja oikea asenne auttaa aika paljon. Mutta uni kuitenkin on yksi elämisen pääpilareista, joten ihan kaikkeen pelkkä asenne ei auta. Voi käydä niin, että jossain vaiheessa nämä öiset kohtaamiset ovat kaikkea muuta kuin suloisia vanhemmuutta ja kiintymyssuhdetta tukevia hetkiä. Silloin on myös se hetki, jolloin tulee laskea kymmeneen ja pyytää apua.

Jossain vaiheessa pystyt taas näkemään niitä kauniita hetkiä ja ehkä silloin haluatkin panostaa niihin, koska aiemmista öisistä hetkistä et välttämättä muista kuin mustaa (unettomuus on hurjaa).. Mutta silloin kun on uusi tilaisuus kokea jotain niin kaunista, kuin hyvässä unessa nukkuva lapsi, niin on aika kokea sitä suurta rakkauden tunnetta ja taltioida se hetki sydämeen. Itse olen jopa päässyt välillä niin tekemään. Käyn tuoksuttelemassa nukkuvaa Murustani, se on suloista. Silloin pysähdyn hetkeen, siinä on jotain taikaa tai sanon Muruselle, että: ”ei hätää, Tomi-traktorikin nukkuu,” ja tällöin uni jatkuu myös Murusella. Nämä positiiviset yökohtaamiset ovat aika uutta meillä. Ja tiedän, että välillä on taas haastavampaa.

Yritän tässä vain kertoa, että jokaisen pitää saada joskus nukkua. Ja että yritä kaivaa jotain positiivista yöheräilyistä, vaikka ne tuntuvatkin välillä aivan liian ihan hirveältä. Äläkä vertaa omaa lastasi muihin, jokainen nukkuu tavallaan (vertaaminen tekee hulluksi). Äläkä odota tiettyä aikaa, milloin odotat heräilyn loppuvan, koska se voi olla lapsen iässä 6 kuukautta tai 6 vuotta... Ole aina positiivinen, kun on tapahtunut kehitystä. Sillä aivan varmasti jossain vaiheessa yökohtaamiset ovat niitä arvokkaita muistoja molempien sydämissä. <3

Ja voin kertoa, että jos nyt joku hyvin syvällä väsymyksessä oleva luki tätä, niin haistattaa pitkät peet mulle, mutta ei se mitään, ymmärrän täysin..toivottavasti se helpotti vähän edes oloasi. :)

Terkuin: Kaikennäköiset maagiset yökohtaamiset kokenut äiti

Read More

Miksi treenaan ilman fitness-villitystä?

Vähän ehkä tylsä aihe, mutta ollaanpa sitten tylsiä. :D Tämä FITNESS on nyt niin pinnalla, tuntuu että joka toinen salilla kävijöistä treenaa joihinkin kisoihin tai ainakin on haaveena kisat. Se fitnesshän ei ole pelkkä se treeni, vaan siihen kuuluu paljon muutakin, mm. ruokailu on niin millin tarkkaa. Myönnän, että vielä ennen lasta itsellänikin paloi pienoinen kipinä lajia kohtaan, mutta nyt elämässä on toiset prioriteetit. En edes tiedä voiko se kisaan treenaminen oikeasti olla nautinnollista?! No, on tai ei, nyt pohdin miksi minä oikeastaan treenaan aika tiukalla kurilla, vaikka en olekaan kisoihin menossa. Mietin, että treenaanko minä ihan ilman päämäärää sitten? Koska ainakin tuo fitness on kaukana itsestäni; Sillä syön juuri mitä haluan, onneksi haluan syödä suht terveellisesti. Lepoa saan aivan liian vähän, toki nukkuisin enemmän, jos se olisi meillä mahdollista. Ainut mikä viittaa siihen suosittuun fitnesskiSSailuun on se, että käyn salilla todellakin säännöllisesti. Makso mitä maksoi. Välillä maksaa siskolleni lapsenvahtipalkaksi vaatteen ja välillä miehelleni broileripiirakan. :D Mutta ne on halpa hinta siitä, että saa endorfiinit kohdilleen ja vähä jotaa muutakin kohdilleen tai ainakin sinne päin.

Olen sanonut treenamisen olevan ”henkireikäni” arjen keskellä. Salille menen, olen väsynyt tai en. Välillä rakkaan poikani aikaan saaman todella katkonaisen yön jälkeen, on mietittävä kaks kertaa pystyykö treeniä tehdä. Yleensä vastaus on pystyy. Sillä treenin jälkeen olo on vaan niin paljon energisempi. Enkä ole kiukkuinen kuten lähtiessäni hikoilemaan. Siksi miehenikin tiukasta liigan peliohjelmasta huolimatta löytää jonkin rakosen, jolloin pääsen salille tai vähintään juoksemaan. Vähän jännittää miten aikataulut antaa periksi työelämään lähtiessäni. Mutta se ei onneksi ole ihan tämän päivän murhe. Ja uskon, että kyllä jokin rako löytyy, vaikkakin varmasti paljon haastavampaa.

Mutta mikä on se mun tavoite, eikö ole hullua treenata ilman tähtäintä? Tai mulla on tähtäin, jos se voi olla: ”läpi elämän kunnossa”. Aina löytyy eri osa-alueita, joita kehittää..milloin peppu (lue aina peppu), milloin anaerobinen kestävyys... Ja siten saatan asettaa pikkutavoitteita. Mut mitään lopputavoitetta ei ole. Välillä treenaan vaan pelkän mielenterveyden takia, mieli on niin paljon valoisampi treenin jälkeen ja treenatessakin. Ja tärkeintä minusta on se, että tämä 5 x viikossa treenaminen on kivaa. Ja mielestäni saan olla onnellinen, että mulla on elämässä tuo ”henkireikä”. Ylpeä olen myös siitä, että olen lapsen saannin myötä jaksanut lähteä huolehtimaan itsestänikin salille, lenkille, jumppaan. Sillä tämä taival Murusemme kanssa ei varmasti kuulu helpoimpaan lapsiperhearkeen. Silti liikunta on pysynyt mukana joka viikko.

Musta oiskin ihan huikeeta, jos kohtalontoveriäidit ja toki muutkin hiffais kuinka toi liikunta voittaa suklaan (melkein aina)! ;) Eikä silti päätavoite tarvi olla fitnesstsubu! <3 

Read More

Hiljaisuus – kun olen yksin = oma-aika

Onhan minulla omaa aikaa; käyn salilla, juoksemassa, ohjaan jumppia, joskus saatan käydä shoppailemassa. Kyllä nuo edellä mainitut asiat ovat tavallaan omaa aikaa, aikaa jossa lapsi ja mies eivät ole läsnä. Nyt pitkästä aikaan koin mielestäni kuitenkin ihan oikesti sitä oikeaa omaa aikaa. Sillä olin yksin kotona illan ja ilman vastuita yön.

Yllättäen meillä on ollut aikamoinen valvomisputki taas Murusen kanssa. Ja olen ollut kyllä puhki. Tätä kirjoittaessa, tänä päivänä meillä herättiin klo 4.10, eikä sitten vielä puoli seitsemään mennessä oltu nukahdettu uudestaan. Ei voi käsittää, ei sitten millään, millä tuo poikaseni jaksaa. No mutta jaksaa millä jaksaa. Nyt ei ole tarkoitus sitä pohtia, vaan kertoa miten vapauttavaa on oikea oma-aika, kun olen ihan yksin. Tiedän, että nyt monella äidillä nousee karvat pystyyn ja pitävät minua itsekkäänä, joka ei ymmärrä äidin olevan vain lasta varten. Mutta kuuleppas, juuri siksi vietän tätä omaa aikaa, jotta jaksan olla paremmin lasta varten.

Aluksi, kun Murunen lähti mamman ja papan matkaan tossa iltasella, tuntui todella oudolta ja tyhjältä. Koko talo oli hiiren hiljaa, vain kello tikitti. Omatuntoni myös soi, miksi lapseni lähtee yökylään, jos itselläni ei edes ole mitään menoa, olen huono äiti, itsekäs.... Hetken pyörin itsekseni ympyrää huoneesta toiseen tuota pohtiessani, kunnes tajusin, että nyt on se kauan kaipaamani oma-aika, jolloin olen vain, siis ihan vaan olen tekemättä mitään pakollista. Relaan ja annan ajatusten kulkea stressaamatta. Kuuntelin vain sohvalla hiljaisuutta, ihan uskomaton fiilis. Toki on rentouttavaa ja mieltä virkistävää käydä treenaamassa ja ohjailemassa jumppia, mutta ei niissä pysty pysähtyä ajattelemaan ja kuuntelemaan itseään. Nyt yksin ollessa meinasin ryhtyä siivoamaan, treenaamaan, soittelemaan kavereita läpi. Mutta pystyin pidäyttäytyä niistä ja ihan vaan olla ajatuksieni kanssa.

Tämä oma-aika toi useita ajatuksia päähäni, joista kerron myöhemmin. Yksi ajatus oli päättää jatkaako vai eikö jatka NukuNuku Nurmilintu -blogia. Tauko on ollut hävyttömän pitkä. Mutta se on tuntunut oikealta. Ja nyt tuntuu oikealta kokeilla taas kirjoittamista. En mene lupamaan miten tiheään ja miten kauan kirjoitan. Aion ottaa stressittömän linjan siihen. Kirjoitan kun siltä tuntuu. Minusta se on oikea päätös. Minulle on tullut pyyntöjä jatkaa kirjoittamista ja joitakin otsikkotoiveita, ehkä ne innoittivat myös jatkamaan. Kiitos niistä. Niitä saa toki laittaa edelleen. :)

Ainut ongelma bloggauksen suhteen on se, että en osaa tehdä hyviä hienoja ja toimivia sivuja. Ne haaveissa. Olisiko ketään ihanaa avuliasta niiden suhteen, niin saisi lukea vähän selkeämmältä ja esteettisesti miellyttävämmältä pohjalta tekstejäni? ;)

Eipä tässä muuta. Tätä hiljaisuus ja oma-aika saivat minussa aikaan, mm. blogini jatkon..

Ps. Kokeilemisen arvoinen juttu tää oma-aika ;D suosittelen!

Read More