Näytetään tekstit, joissa on tunniste jääkiekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jääkiekko. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Voitontäyteinen vauhti-viikonloppu

Meillä oli hyvin vauhdikas viikonloppu, tehtiin ja mentiin.. Liikunta oli keskeisessä roolissa tänä viikonloppuna. Oli kaikkea kivaa tekemistä ja voittoja sateli niin Suomen maajoukkueelle, kuin myös meidän perheelle. Ehdittiin me olla vähän kotosallakin, ainakin syömässä käydä kääntymässä.

Jäähallilla kävimme katsomassa jääkonetta, mutta myös Suomen voittopeliä. ;) Tai Murunenhan oli mielestään tietysti Kookoon pelissä katsomassa isiä ja jääkonetta. Kovasti kannusti Kookoota. ;D Yllätyin miten hyvin Murunen jaksoi seurata peliä, kehitystä tapahtunut todella paljon päättyneestä liigakaudesta. Leijona-maskotti ("iiisho nalle") oli aika jännä. 




Ulkoilimme paljon säässä kun säässä. Välillä paistoi ja välillä satoi lunta. Aika kalsean kylmä viikonloppu oli kyllä. Mutta eipä tuo ainakaan Murusta haitannut. Hän rakastaa olla pihalla kelillä millä hyvänsä.



Oli ihanaa kun sai nauttia mieheni tekemästä ruoasta. Ihan huippua, kun saa istua kotona valmiiseen pöytään. Arkisin kun ruokavastaavana toimin minä ja parhaillaan meillä väsätään kuusi eri ruokaa päivässä. 

Ettei ihan täysin syödessä mennyt koko viikonloppu, niin kyllä treenailinkin. Kävin juoksemassa ja innostuin autotallissa tekemään TRX-remmeillä...ja tällä hetkellä tiedän tehneeni. Koko kroppa on aivan uupunut. Särkee kuin olisi vähintään puolikkaan maratonin juossut. Ihan kivaa vaihtelua treeneihin tuo TRX, ja helppoa kun pääsee kotona tekemään. Ehkä väsyneisiin jalkoihin oli osuutta myös tämän  päiväisellä  jumpan kevätnäytöksellä, jossa sai olla jalkojen päällä koko päivän. 


Kevätnäytöksessä oli esiintymässä minulta kaksi ryhmää. Ja voi jestas miten lapset yllättivät minut positiivisesti. Heillä meni todella loistavasti. Ja niin yllätyin minäkin parhaan lastenohjaajan pystistä, minkä sain. Nyt saa nähdä miten ensi jumppakaudella, jatkanko ohjaamista vai tuleeko tauko, koska minulla on se kauhistuttava töihinpaluu ja päivähoidon aloitus Murusella. Tiedä sitten osaako sitä olla täysin ohjaamatta.


Viikonlopun yllättävimmän voiton kotiin kantoi mieheni. Hän oli katsomassa koripallo-ottelua ja siellä hänet oli nakitettu korinheittokisaan. No, pallohan ei ollut mennyt pussiin korin alta, eikä vapariviivalta, mutta sitten puolesta kentästä oli mennyt sisään, jäätävää tuuria. Siitähän tuo palkittiin herkkukassilla ja lisäksi 500 euron Citymarketin lahjakortilla. Että kannattava edustustehtävä hänellä, voitto kotiin. ;)


Nyt on viikonloppu nidottu kasaan. Ei muuta kun nokka kohti uutta viikkoa. 

Energistä viikkoa teille hyvät lukijat! :)





torstai 10. maaliskuuta 2016

Kyllä, se loppu jo..lätkäkausi nimittäin!

Aiempina vuosina olen tottunut elämään play-off jännityksessä ja ravaamaan hallilla kevääseen asti, mutta tämä ensimmäinen liigakausi ei tarjonnut sitä jännitystä meille. Ehkäpä ensi vuonna sitten. Hienosti uusi joukkue kuitenkin pelasi, taisteli pleijaripaikasta runkosarjan loppuun asti. Ja voittoon oli hyvä lopettaa. Nyt astuu kuvioihin toisenlainen arki.

Aina kauden päätteeksi on jäähyväisten aika. Niitä mä vihaan niin kovasti. Tällä kaudella me saatiin Murusen kanssa tuosta ihan melkein naapurista lätkäperheystävät. Murusen kanssa saman ikäinen poika äitinsä kera tuli todella tutuiksi viikottaisten yhteisten ulkoiluiden ja leikkihetkien myötä. Heillä oli päivässä sama rytmi, aikasin ylös. Nimittäin harvat meidän tuttavat ovat valmiita ennen aamu yhdeksää pihalla leikkimään. Mutta ystäväperheen poika oli myös aamuvirkku. Ihan käy Murusta sääliksi, koska hän piti niin kovasti leikkikaveristaan. Eikä Murunen tietystikkään ymmärrä, miksi rivitalossa ei enään asukaan sama poika. Että enään ei kivuta mäen päälle oven taakse pyytämään leikkimään. Aikansa kutakin. Ehkä joku kausi jossain päin maailmaa törmäämme vielä.

”Omena ei kauas maasta putoa”-sanonta pätee kyllä. Nimittäin Murunen on tämän kauden aikana saanut itselleen kiekkovillityksen. Nuoresta se lähtee. Jääkone oli ainut joululahjatoive, ja sen hän tietysti sai sitten. Maila ja pallot heiluvat niin sisällä kuin ulkonakin. Papan tuomat kaksi maalia ovat päivittäisessä käytössä ja useasti. Päiväunisatuna Hertta pelaa jääkiekkoa -kirja on saanut uuden nimen Kookoo -kirja. Luistelemassa ei suostuta pysyä jaloilla ilman mailaa. Eikä todellakaan olla painostettu tai yllytetty jääkiekkoon, vaan siinä se on sivussa into yltynyt. Pelikatsomossakin kannustus vetää kohta vertoja tosifaneille. :D Ja tosifanien ja ei ehkä niinkään fanien Kookoo-logon omaavat vaatteet, pipot ym. Murunen bongaa joka paikasta. Viimeksi lääkärireissulla hän käveli pojan luo ja sanoi; ”Kookoo, isi pejaa..” Minä välillä hieman vaivautuneena joudun selittelemään että joo ihan totta, isi pelaa. :D

Arki muuttuu aika tavoin. Mieheni viettää jonkusen viikkoa lomaa, kunnes alkaa taas treenijakso. Nyt suunnitteilla on jotain reissua heittää (nyt tai kesällä) ja jospa vaikka ihan kahdenkeskeistä aikaakin löytyisi. Voisi olla aika panostaa niin perheeseen mutta eri toten parisuhteeseen. Nimittäin kauden aikana, ei liikoja ehdi kaksin olla. Ne pienet hetket, kun mieheni on kotona, niin tietysti hän haluaa olla myös poikansa kanssa. Nyt on taas minun aika opetella käyttäytymään ja olemaan saman katon alla toisen aikuisen kanssa. Enää kaikki narut eivät ole käsissäni. :D

 Mitalia ei tältä kaudelta jäänyt käteen, mutta pojalle kiekkovillitys ja taas uusi ystäväperhe.