tiistai 17. toukokuuta 2016

Treenitauko

Hetkessä on eletty, ei paljon postailtu, eikä myöskään treenattu ja olo on sen mukainen. Millainen olo on henkisesti ja fyysisesti, kun normaalista treenirytmistä on kohta poikettu kolmisen viikkoa? Siitä kerron teille. Tämä on ollut silmiä avartava kokemus, sillä koko alkuvuoden olen kuitenkin treenannut 5-7 treenikerran viikkotahdilla. Enkä löytänyt lähivuosilta moista pätkää, että olisin liikkunut näin vähän, mitä tämän kolmen viikon aikana.

Minulla oli alkuun tarkoitus pitää salivapaa viikko, eli treeniä oman maun mukaan ja kevyesti esimerkiksi omalla pihalla. Siihen viikkoon sisältyi laivamatka, joten vapaapäiviä tuli. Sen viikon jälkeen olo oli melkosen palautunut. Viikon jälkeen salilla kulki hyvin. Painoja sai nostaa ja tuntui, että lihasten erottuvuus oli parantunut, vaikkakaan en sitä niin kyttäile, mutta sen huomasi. Treenin jälkeen palautui hyvin. Sitten tuli koivun siitepölyt sekoittamaan elämäämme, niin minun kuin Murusenkin. Eli valvottuja öitä ja väsyneitä päiviä. Sitten tuli kehiin migreenit. Ja kaiken niitiksi flunssa ja kuume. Lihasjumeja niskassa ja yliliikkuvassa selässäni ilmaantui myöskin. Voisiko tästä päätellä, että kun antaa kropan höllätä, niin se laukaisee kaikki mahdolliset vaivat? Mun oli tarkoitus antaa kropalleni viikko lepoa, mutta se päättikin ottaa kolme. Nyt mietin, että oliko tämä treenitauko/kevyesti treenaaminen edes hyväksi, kun kerran kaiken maailman vaivoja alkoi paukata.

 Fyysisesti tuntui, että viikko oli hyvä aika palautumiseen, mutta minusta riippumattomista syistä kun tuo tauko jatkui, niin alkoi tulla muitakin fyysisiä muutoksia. Niskat alkoivat jumiutua, joten en yhtään ihmettele ihmisten valittavan niska- ja hartiaseudun kipuja, jos eivät liiku. Painoni on pudonnut tauon aikana 2,5 kiloa. Se mielestäni aika outo juttu. Joko lihakset surkastuvat ? ..hehe. Ekan viikon jälkeen lihasten erottuvuus oli parempi, mutta ei todellakaan enää kolmen viikon kohdalla. Syöminenkin on ollut aika retuperällä, olen syönyt ehkä liian vähän. Psyykkisestihän tämä on koitellut kaikista eniten, kun en ole päässyt toteuttamaan omaa henkireikääni, liikuntaa. Kiukku, alakulo, väsymys, ärtyneisyys, masentuneisuus...ja mitä näitä vielä on.

Enhän minä tiedä, vaikka nämä flunssat ym. olisi tulleet ilman treenitaukoakin, että nyt vain sattuivat samaan aikaan. Toki kropalle on hyvä saada välillä levätä, mutta kyllä tämä kolmisen viikkoa tuntuu aika hurjan pitkältä. Kolmen viikon aikana olen tehnyt noin kuutisen treeniä, eli en juuri mitään. Nyt vain odotan, että pääsen taas kunnolla treenin pariin.


Onko teillä millaisia kokemuksia treenitauoista?

maanantai 9. toukokuuta 2016

Tallikirppis, Tukholma, lämpö, kiireettömyys...


Nyt on ollut taukoa kirjoittelusta, koska kirjoitustahti menee oman maun mukaan ja ajan sallimissa svääreissä. Välillä on ollut hinkua päästä näpyttelemään ajatuksia ja touhujamme tänne blogiin, mutta on eletty niin hetkessä, että kirjoittelut ovat jääneet. Nyt kuitenkin on asiaa. Haluan kertoa Tukholman reissusta, mun uudesta tallikirppis-prokkiksesta, tänne saapuneesta kesästä&lämmöstä, ja kiireettömyydestä, minkä tajusin tänään olevan niin läsnä.

Nyt asiaan. Minulla eräänä iltana väsymys sai aikaan kerrankin jotain hyvää. Nimittäin meni hermo ylitursuavaan vaatehuoneeseen, vaatteita liikaa, mutta ei silti mitään päälle pantavaa. Hermoromahduksen seurauksena tyhjensin kaikki hyllyt lattialle ja aloin viskomaan kohti kodinhoitohuonetta, jossa mieheni seisoi ja luuli minun seonneeni. Ei, en kuitenkaan ihan kauhean pahasti seonnut, vaan päätin laittaa vaatehyllyni siisteiksi. Yli puolet vaatteistani päätyivät autotalliimme MYYTÄVIKSI. Päätin alkaa tehdä bisnestä kotoa käsin, ryhdyin puotipuksuksi. Pidän Hennin tallikirppistä, outlettia meidän autotallissa. Otahan yhteyttä jos kiinnostaa. ;) Kauppa alkuunsa kävi aika hyvin, merkkivaatteet ovat tehneet todellakin kauppansa. Jos parisen viikkoa puotia pitäisi pystyssä ja sitten loppuun jokin megayberale,jotta saan kaikki pois nurkista. Joten sitten viimeistään kaikki ostoksille! ;)
Lattianäkymää tallikirppiksestä.
Vaatteita kun on myyty, niin olisi ihan suotavaa saada jotain uuttakin vaatetta tilalle. Mutta miten se itselle ostaminen onniin vaikeeta nykyään? Kävimme Tukholmassa ystäväperheemme kanssa. Matka suijui loistavasti. Säät suosivat meitä, oikeastaan oli aika kuumakin. En ihan osannut varautua helteeseen vaatetuksessa. Murusen ruokailuja jännitin, mutta hyvin omilla eväillä pärjäsimme. Ruokapurkit jäädytettyinä kylmälaukussa ja hytissä jääkaappiin, niillä mentiin.Ostoksia en kovinkaan Tukholmassa tehnyt. Hintataso oli Suomea kalliimpi ja aikalailla samat putiikit mitä täälläkin. Oli ihana nähdä miten Murunen viihtyi hyvin ja oli ihmeissään laivasta, bussista ja ihan kaikesta. Sopivan mittainen reissu meille. Ruoatkin säilyivät jäässä koko reissun, hehe. :D
Tukhomanreissu.
Ja hei, nyt on kesä täällä, ainakin tänään vielä riitti lämpöä. Siitä me ollaan nautittu ja myös vähän kärsitty (Murusen päikkärit ei ihan suju lämmössä). Ollaan ulkoiltu todella paljon. Niin paljon, että olen pysynyt poissa jopa kuntosalilta ja treenaillut pihalla ja pitänyt treenivapaata aurinkotuolissa maaten. Nyt pitää nauttia tästä lämmöstä ja lämmöstä kotona ollessa. Kummasti se elokuussa pelotteleva töihin paluu käy mielessä päivittäin ja välillä öisinkin. Mutta ei siitä sen enempää, ettei ensi yökin mene painajaisten merkeissä. Tänään aamulla tajusin oikeasti taas miten huikeeta nää hetket tässä ja nyt on. Ihanaa, elää ihan omaa tahtia, tehdä asioita mitä haluaa ja mihin aikaan haluaa. Ihanaa! Auringon lämmöstä nauttii myös Murunen, joka olisi ulkona koko ajan. Tänään hän nautti lämmöstä ja kotonaolosta serkkunsa kanssa. 
Sekkupojat leikin tiimellyksessä.
        
Kaksi herkkua: aurinko ja raejuusto&hedelmät.

Ulkoilkaa ja nauttikaa, eläkää tässä ja nyt!
..ja tulkaa tallikirppikselle ;)