Treenitauko

Hetkessä on eletty, ei paljon postailtu, eikä myöskään treenattu ja olo on sen mukainen. Millainen olo on henkisesti ja fyysisesti, kun normaalista treenirytmistä on kohta poikettu kolmisen viikkoa? Siitä kerron teille. Tämä on ollut silmiä avartava kokemus, sillä koko alkuvuoden olen kuitenkin treenannut 5-7 treenikerran viikkotahdilla. Enkä löytänyt lähivuosilta moista pätkää, että olisin liikkunut näin vähän, mitä tämän kolmen viikon aikana.

Minulla oli alkuun tarkoitus pitää salivapaa viikko, eli treeniä oman maun mukaan ja kevyesti esimerkiksi omalla pihalla. Siihen viikkoon sisältyi laivamatka, joten vapaapäiviä tuli. Sen viikon jälkeen olo oli melkosen palautunut. Viikon jälkeen salilla kulki hyvin. Painoja sai nostaa ja tuntui, että lihasten erottuvuus oli parantunut, vaikkakaan en sitä niin kyttäile, mutta sen huomasi. Treenin jälkeen palautui hyvin. Sitten tuli koivun siitepölyt sekoittamaan elämäämme, niin minun kuin Murusenkin. Eli valvottuja öitä ja väsyneitä päiviä. Sitten tuli kehiin migreenit. Ja kaiken niitiksi flunssa ja kuume. Lihasjumeja niskassa ja yliliikkuvassa selässäni ilmaantui myöskin. Voisiko tästä päätellä, että kun antaa kropan höllätä, niin se laukaisee kaikki mahdolliset vaivat? Mun oli tarkoitus antaa kropalleni viikko lepoa, mutta se päättikin ottaa kolme. Nyt mietin, että oliko tämä treenitauko/kevyesti treenaaminen edes hyväksi, kun kerran kaiken maailman vaivoja alkoi paukata.

Fyysisesti tuntui, että viikko oli hyvä aika palautumiseen, mutta minusta riippumattomista syistä kun tuo tauko jatkui, niin alkoi tulla muitakin fyysisiä muutoksia. Niskat alkoivat jumiutua, joten en yhtään ihmettele ihmisten valittavan niska- ja hartiaseudun kipuja, jos eivät liiku. Painoni on pudonnut tauon aikana 2,5 kiloa. Se mielestäni aika outo juttu. Joko lihakset surkastuvat ? ..hehe. Ekan viikon jälkeen lihasten erottuvuus oli parempi, mutta ei todellakaan enää kolmen viikon kohdalla. Syöminenkin on ollut aika retuperällä, olen syönyt ehkä liian vähän. Psyykkisestihän tämä on koitellut kaikista eniten, kun en ole päässyt toteuttamaan omaa henkireikääni, liikuntaa. Kiukku, alakulo, väsymys, ärtyneisyys, masentuneisuus...ja mitä näitä vielä on.

Enhän minä tiedä, vaikka nämä flunssat ym. olisi tulleet ilman treenitaukoakin, että nyt vain sattuivat samaan aikaan. Toki kropalle on hyvä saada välillä levätä, mutta kyllä tämä kolmisen viikkoa tuntuu aika hurjan pitkältä. Kolmen viikon aikana olen tehnyt noin kuutisen treeniä, eli en juuri mitään. Nyt vain odotan, että pääsen taas kunnolla treenin pariin.

Onko teillä millaisia kokemuksia treenitauoista?

Read More

Tallikirppis, Tukholma, lämpö, kiireettömyys...

Nyt on ollut taukoa kirjoittelusta, koska kirjoitustahti menee oman maun mukaan ja ajan sallimissa svääreissä. Välillä on ollut hinkua päästä näpyttelemään ajatuksia ja touhujamme tänne blogiin, mutta on eletty niin hetkessä, että kirjoittelut ovat jääneet. Nyt kuitenkin on asiaa. Haluan kertoa Tukholman reissusta, mun uudesta tallikirppis-prokkiksesta, tänne saapuneesta kesästä&lämmöstä, ja kiireettömyydestä, minkä tajusin tänään olevan niin läsnä.

Nyt asiaan. Minulla eräänä iltana väsymys sai aikaan kerrankin jotain hyvää. Nimittäin meni hermo ylitursuavaan vaatehuoneeseen, vaatteita liikaa, mutta ei silti mitään päälle pantavaa. Hermoromahduksen seurauksena tyhjensin kaikki hyllyt lattialle ja aloin viskomaan kohti kodinhoitohuonetta, jossa mieheni seisoi ja luuli minun seonneeni. Ei, en kuitenkaan ihan kauhean pahasti seonnut, vaan päätin laittaa vaatehyllyni siisteiksi. Yli puolet vaatteistani päätyivät autotalliimme MYYTÄVIKSI. Päätin alkaa tehdä bisnestä kotoa käsin, ryhdyin puotipuksuksi. Pidän Hennin tallikirppistä, outlettia meidän autotallissa. Otahan yhteyttä jos kiinnostaa. ;) Kauppa alkuunsa kävi aika hyvin, merkkivaatteet ovat tehneet todellakin kauppansa. Jos parisen viikkoa puotia pitäisi pystyssä ja sitten loppuun jokin megayberale,jotta saan kaikki pois nurkista. Joten sitten viimeistään kaikki ostoksille! ;)

Lattianäkymää tallikirppiksestä.

Vaatteita kun on myyty, niin olisi ihan suotavaa saada jotain uuttakin vaatetta tilalle. Mutta miten se itselle ostaminen onniin vaikeeta nykyään? Kävimme Tukholmassa ystäväperheemme kanssa. Matka suijui loistavasti. Säät suosivat meitä, oikeastaan oli aika kuumakin. En ihan osannut varautua helteeseen vaatetuksessa. Murusen ruokailuja jännitin, mutta hyvin omilla eväillä pärjäsimme. Ruokapurkit jäädytettyinä kylmälaukussa ja hytissä jääkaappiin, niillä mentiin.Ostoksia en kovinkaan Tukholmassa tehnyt. Hintataso oli Suomea kalliimpi ja aikalailla samat putiikit mitä täälläkin. Oli ihana nähdä miten Murunen viihtyi hyvin ja oli ihmeissään laivasta, bussista ja ihan kaikesta. Sopivan mittainen reissu meille. Ruoatkin säilyivät jäässä koko reissun, hehe. :D

Tukhomanreissu.

Ja hei, nyt on kesä täällä, ainakin tänään vielä riitti lämpöä. Siitä me ollaan nautittu ja myös vähän kärsitty (Murusen päikkärit ei ihan suju lämmössä). Ollaan ulkoiltu todella paljon. Niin paljon, että olen pysynyt poissa jopa kuntosalilta ja treenaillut pihalla ja pitänyt treenivapaata aurinkotuolissa maaten. Nyt pitää nauttia tästä lämmöstä ja lämmöstä kotona ollessa. Kummasti se elokuussa pelotteleva töihin paluu käy mielessä päivittäin ja välillä öisinkin. Mutta ei siitä sen enempää, ettei ensi yökin mene painajaisten merkeissä. Tänään aamulla tajusin oikeasti taas miten huikeeta nää hetket tässä ja nyt on. Ihanaa, elää ihan omaa tahtia, tehdä asioita mitä haluaa ja mihin aikaan haluaa. Ihanaa! Auringon lämmöstä nauttii myös Murunen, joka olisi ulkona koko ajan. Tänään hän nautti lämmöstä ja kotonaolosta serkkunsa kanssa. 

Sekkupojat leikin tiimellyksessä.

        

Kaksi herkkua: aurinko ja raejuusto&hedelmät.

Ulkoilkaa ja nauttikaa, eläkää tässä ja nyt!

..ja tulkaa tallikirppikselle ;)

Read More

Klara vappen!

Missä bileet, mitä laittais päälle, mihin baariin, missä yötä, onks kuumii, mitä punkkua....? Vaiko: vappupalloa ei tarvi pelätä, treeniä, vettä juotavaksi, yö kotona, rauhallinen ilta, lauantaisauna? Kolmas vuosi mennään tällä jälkimmäisellä konseptilla. Perheen kanssa kotona. Miten sitä vappukin on menettänyt merkityksesnä, niin kuin uusivuosi ja juhannus ja mitä näitä nyt on. Lähivuosina nämä juhlapyhät saavat varmasti taas uudenlaisen merkityksen, kun lapsemme alkaa ymmärtämään niiden päälle. Tällä hetkellä nuo tuntuvat päiviltä muiden joukossa. Nyt vielä parivuotias ei osaa odottaa juhlapyhiltä mitään. Tuskin olisi osannut vaatia vappupalloakaan, mutta minäpä ostin hänelle elämänsä ensimmäisen kaasuilmapallon. Ja sehän olikin aika jännittävä kapistus.

Meillä vapun vastainen yö oli aamuyöstä aika villiä, meinaa Murunen päätti ruveta huutelemaan ja lausumaan "harakka huttua keittää, tuolle poikaselle ja tuolle..." siinä kello neljä aamulla. Hetkeksi ruonoilujen jälkeen nukahti ja sitten pikkasta vaille kuusi pinkasi pystyyn; "ei nuku enää", hokien. Äitipä nukkuu ja niin sainkin jatkaa unia, kun isukki nousi nuhanenäisen aamuvirkun kanssa. Aamu menikin sisätiloissa, oli sen verran kova vesisade ja Murusella ääni käheänä. Itse pääsin käymään aamupuntilla, jes! Vapputreeni sisälsi ojentajan, hauiksen ja rintalihaksen pumppaukset. Huomiselle jäi sitten viikon toinen jalkatreeni ja aamusta olisi sekin tarkoitus päästä huhkimaan. 

Tässä vaiheessa päivää voisi jo alkaa odottamaan iltaa, haha. Mun vappuillan kruunaa skumpan sijaan sauna ja miehen kanssa herkuttelu, Murusen ollessa unten mailla. Miten tähän on tultu? ja miten tämä on ihan jees? Ainakin tällä hetkellä. Must tuntuu, että en todellakaan tarvi vappubileitä, on ollut sen verran rankka viikko Murusen kuumeiluiden ja vatsapöpöjen vuoksi, että sauna ja haaveissa hyvät yöunet ovat nyt eniten tarpeen. Tämä vappupostaus kaikessa lyhykäisyydessään päättyy nyt, koska Murunen heräsi päikkäreiltä. 

Glada vappen (ei tarvi olla klara, jos ei haluu)!! :D

Read More

Voitontäyteinen vauhti-viikonloppu

Meillä oli hyvin vauhdikas viikonloppu, tehtiin ja mentiin.. Liikunta oli keskeisessä roolissa tänä viikonloppuna. Oli kaikkea kivaa tekemistä ja voittoja sateli niin Suomen maajoukkueelle, kuin myös meidän perheelle. Ehdittiin me olla vähän kotosallakin, ainakin syömässä käydä kääntymässä.

Jäähallilla kävimme katsomassa jääkonetta, mutta myös Suomen voittopeliä. ;) Tai Murunenhan oli mielestään tietysti Kookoon pelissä katsomassa isiä ja jääkonetta. Kovasti kannusti Kookoota. ;D Yllätyin miten hyvin Murunen jaksoi seurata peliä, kehitystä tapahtunut todella paljon päättyneestä liigakaudesta. Leijona-maskotti ("iiisho nalle") oli aika jännä. 

Ulkoilimme paljon säässä kun säässä. Välillä paistoi ja välillä satoi lunta. Aika kalsean kylmä viikonloppu oli kyllä. Mutta eipä tuo ainakaan Murusta haitannut. Hän rakastaa olla pihalla kelillä millä hyvänsä.

Oli ihanaa kun sai nauttia mieheni tekemästä ruoasta. Ihan huippua, kun saa istua kotona valmiiseen pöytään. Arkisin kun ruokavastaavana toimin minä ja parhaillaan meillä väsätään kuusi eri ruokaa päivässä. 

Ettei ihan täysin syödessä mennyt koko viikonloppu, niin kyllä treenailinkin. Kävin juoksemassa ja innostuin autotallissa tekemään TRX-remmeillä...ja tällä hetkellä tiedän tehneeni. Koko kroppa on aivan uupunut. Särkee kuin olisi vähintään puolikkaan maratonin juossut. Ihan kivaa vaihtelua treeneihin tuo TRX, ja helppoa kun pääsee kotona tekemään. Ehkä väsyneisiin jalkoihin oli osuutta myös tämän  päiväisellä  jumpan kevätnäytöksellä, jossa sai olla jalkojen päällä koko päivän. 

Kevätnäytöksessä oli esiintymässä minulta kaksi ryhmää. Ja voi jestas miten lapset yllättivät minut positiivisesti. Heillä meni todella loistavasti. Ja niin yllätyin minäkin parhaan lastenohjaajan pystistä, minkä sain. Nyt saa nähdä miten ensi jumppakaudella, jatkanko ohjaamista vai tuleeko tauko, koska minulla on se kauhistuttava töihinpaluu ja päivähoidon aloitus Murusella. Tiedä sitten osaako sitä olla täysin ohjaamatta.

Viikonlopun yllättävimmän voiton kotiin kantoi mieheni. Hän oli katsomassa koripallo-ottelua ja siellä hänet oli nakitettu korinheittokisaan. No, pallohan ei ollut mennyt pussiin korin alta, eikä vapariviivalta, mutta sitten puolesta kentästä oli mennyt sisään, jäätävää tuuria. Siitähän tuo palkittiin herkkukassilla ja lisäksi 500 euron Citymarketin lahjakortilla. Että kannattava edustustehtävä hänellä, voitto kotiin. ;)

Nyt on viikonloppu nidottu kasaan. Ei muuta kun nokka kohti uutta viikkoa. 

Energistä viikkoa teille hyvät lukijat! :)

Read More

Saanen fiilistellä kevätpihalla?

Jo pikkutytöstä lähtien olen ollut kova huseeraamaan pihalla pihaa laittaen sekä sisällä kotia sisustaen. En ymmärrä miten kovin vapaasti äitini antoi minun toteuttaa itseäni, vaikka ei varmastikkaan aina tykännyt luomuksistani. Pikkutytösä lähtien haaveilin omakotitalosta ja pihasta. Ja nyt minulla on ne haaveet toteutettu, omakotitalo ja oma piha, joita saa laittaa. Edelleen minulla on istutuksiin ja sisustukseen melkoisen vapaat kädet. Harvemmin perheemme miehet ottavat kantaa. ;) Pihassa meillä olisikin paljon laittamista, katsotaan mitä saadaan tänä kesänä valmiiksi. 

Suihkulähdepenkin laajennus suunnitelmissa.

Kevätkukkina toimivat tänä vuonna valkoiset orvokit. Valkoinen väri niin sisustuksessa kuin kukkasissakin miellyttää minua. Vaalea rauhoittaa. Vähän epäröin orvokkien ostamista, koska pelkäsin niiden vielä paleltuvan. MUTTA orvokit kestävät -7 asteen pakkasta, mikäli ne ovat märkiä. Puutarhuri kertoi myös sumuttaneensa kukkien pinnankin kosteaksi, niin tällöin eivät menehdy pakkasöissä. Joten huoletta vaan orvokkeja laittamaan. Kyllä ne saavat aikaan kevätfiiliksen, vaikka ulkona olisikin vähän viileämpi sää. Tai ainakin tuovat silmäniloa.

Tämä kesä mennään vielä meri-teemalla, joka muuten olikin mieheni idea, kyllä, ellen kesän aikana pääse toteuttamaan toisen tyylistä terassisisustusta. Ja tuo alapuolella oleva korkinavaaja on myös perheenpään löytö. 

Seuraavassa kuvassa olevalle saunanterassille minulla on suunnitelmia, laajennusta ym. Voi kun ainakin jokin niistä suunnitelmista toteteutuisi, ainakin lankkupenkki pöytäryhmän tilalle. 

Murunen on myös hyvin innokas pihanlaittaja. Ainakin hän muistaa kukkienkastelun joka ulkoilun päätteeksi. Äitin tarkka apuri. 

Hyvät lukijat, ei muuta kuin orvokkeja ostamaan. Eivät palellu, kestävät sen -7 asteen kosteina! :)

T. Kukkahöperö

Read More

Viikonloppu.

Huh, onneksi tänään on maanantai. Viikonloppu oli mukava, hauska, erilainen, väsyttävä, piristävä...ja mitä kaikkea.. Nyt on taas kiva viettää arkea vaihtelevan viikonlopun jälkeen, mikä sisälsi kaikennäköistä puuhaa ja touhua; puutarhanlaitosta baariin.

Perjantai meni minulla ja Murusella rauhallisesti kotosalla ulkoillen, kuntoillen ja mummolla kyläillen. Pääsin hetkeksi nautiskelemaan kevätauringosta ja rahkasta terassille. Aah ihanaa! Iltasella Muruselle nousi jostakin allergiareaktio ja sitten ilta ja yö pitikin äitiä ja poikaa hereillä. Isukkikin sai olla valveilla, mutta hän oli hereillä omasta tahdosta, tuttavansa keikalla.

Vadelma-banaani smoothie.

Murusen kutiseva ihottuma.

Lauantaiaamuna lähdimme Murusen ja mamman kanssa kohti puutarhamyymälää, ostamaan orvokkeja. Murunen odotti koko matkan näkevänsä traktorin. Jotenkin hän yhdisti traktorin puutarhaan. Onneksi sieltä pihalta myös löytyi traktori. Kyytiin hän ei valitettavasti päässyt, mutta renkaan päälle istuskelemaan ja kyllä oltiin lesoa. ;D

"Tomi-traktori".

Päikkäreiden jälkeen lähdimme koko perheen voimin pihahommiin istuttamaan kukkasia. Murunen oli todellinen apuri mullan levityksessä. Tuli ihan kesäfiilis, kun saimme orvokit ruukkuihin ja suihkulähdekkin innostuttiin asentamaan paikoilleen. Siitä olikin iloa Muruselle. Hyvin hän kyllä muisti talvisen pulahduksen ammeeseen. Ei meinaa mennyt kurkkimaan altaalle kuten ennen. 

Meidän ollessa pihahommissa tuli ystäväni, Murusen kummi meille ja olikin aika alkaa valmistautua tyttöjeniltaan. Perheen miehet jäivät kotiin ja me lähdettiin piiiitkästä aikaa viihteelle. Oli ihan huippua laittautua ja päästä rauhassa istuskelemaan ja jutustelemaan kavereiden kanssa ja vähän tanssahtelemaan. Viime kerrasta on aikaa ihan liikaa. 

Illan/yön myötä mieleeni palautuikin se, että ihan hyvä, että viime kerrasta on aikaa, meinaa sen verran rankka väsymys iski ihan kesken bileiden, ja väsymys jatkui läpi sunnuntain. Ehkä jonkin verran edellisen yön valvominen painoi alla lauantaiyönä. Mutta hauskaa oli sen verran mitä jaksoi. Sunnuntaipäivä menikin kotosalla Murunen kainalossa.

Sellainen oli meidän viikonloppu. Kiitos kaikille osallisille!

Read More

Millainen on meidän 2-vuotias?

Meidän 2-vuotias on elohopea, todella nopea. Hän on vauhdissa koko ajan. Lempparipuuhia on isin kanssa lämiminen, eli "tossulätkän" pelaaminen. Hän aina pyytää: "Isii lämii..". Ihan himpun verran viimeaikoina on tullut kiinnostusta junarataa, pikkuautoja ja legojakin kohtaan. Mutta erilainen temppuilu ja tuo lämiminen ovat ykkösjuttuja. Polkupyörällä ajaminen, jokohan kohta otettais apparit pois? Ulkoilu ylipäätään on ykkösjuttu. Aa, ja muovailu, se on homma, jossa Murunen pysyy aloillaan..ainakin hetken. Hän tykkää tehdä muovailuvahasta lumipalloja ja Titi-nalle on aina minun muovailtava hänelle. Myös lumihommat olivat talvella pidettyä puuhaa. Joka aamu vieläkin Murunen juoksee ikkunaan ja katsoo ulos pyytäessään: Mennää, mennää lumihommii..", vaikka lunta ei näy kun pari hassua länttiä pihalla. Talvi-ihmisiä taitaa poitsu olla, niin kuin minäkin. Tykkään talvesta tai on oikeastaa joka vuodenajassa omat plussansa. :D

Liikunnallisesti Murunen on yllättäen taitava. Kävely alkoi luonnistua 10-kuisena ja 1-vuotissynttäreillä jo juostiin. Pikku hiljaa on ilmaantunut jopa hivenen varovaisuutta. Me ei olla paljoa poikaa kiellelty kiipeilemästä, pikemminkin ohjattu miten kannattaisi kiivetä tai kokeilla kannattaako; näytetty miten tuoli keikkaa. Toki turvallisuus huomioiden, ettei nyt porraskaiteelle mennä kieppumaan, vaikka se olisi tosi kivaa. Suunnitteilla onkin puolapuut, jotta Murunen pääsisi toteuttamaan tarzaninlahjojaan. Narut meillä jo onkin. Istumahommat; palapelit ja piirtelyt ovat harjoitusasteella, hetken jaksaa keskittyä, kunnes nurkassa oleva jääkiekkomaali vetää liikaa puoleensa. Tietyt kirjat ovat suosikkeja.

Luonteeltaan Murunen on reipas ja hyvin sosiaalinen. Tempperamenttia piisaa. Päivittäin meillä on useita tahtojentaistoja, joihin ei auta ennakoinnit ei muutkaan.."niskapersote" on aika hyvä. ;D Murunen ei juurikaan ujostele. Hän on rämäpää mutta pohjimmiltaa hyvin herkkä. Uskaltaa riehua ja rällättää aina kun äiti tai isi on paikalla, etenkin kun minä olen samassa tilassa, niin uskalletaan käydä vähän kaveriakin testaamassa. Mutta ilman mietä vanhempia, poika kuulemma käyttäytyy hyvin. Jopa serkkujen luona hoidossa ollessa oli itkenyt ja ikävöinyt äitiä ja totellut erinomaisesti. En ollut uskoa, kun sen kuulin.

Nukkuminen menee hyvin ja hyvin huonosti, kaikkea siltä väliltä. Murunen nukahtaa itse omaan sänkyynsä, omaan huoneeseen ja osaa yölläkin nukahtaa jos havahtuu hereille. Ammuvirkku ja illan torkku. Ruokailuissa on meillä kehitettävää. Murunen kyllä osaa syödä itse ja syökin aina kun malttaa. Helpolla lentää lautaset ja mukit pitkin keittiötä. Vaippa meillä on käytössä unilla ja ulkoillessa. Sisätiloissa pärjätään boxereilla ja käydään potalla.

Murunen on hyvin tarkka ja huomaavainen lapsi. Hän huomaa jos pöydällä on uusi kynttilä tai käytävällä leijailee pölyä. Pölyn nähdessään Murunen painelee siivouskaapille. Hän on myös innokas lelujen kasaaja ja tarkka huoneestaan. Jes, jokin äidin arvojen mukainen tärkeä oppi mennyt perille. ;D Poika on hyvin herkkä äänille, kaikille äänille on löydyttävä selitys. Kovat äänet saattavat aluksi pelottaa, kunnes niihin tottuu. Esimerkkinä synttärilahjaksi saatu Nikko-auto. Nukkuessa Murunen ei onneksi ole herkkä äänille. Siitä saa kiittää uutta asuinsaluetta, jossa koko ajan jotain rakennetaa, eli pauketta on pihalla. Murunen osaa ottaa hyvin kontaktia halutessaan, hän tapittaa todella syvälle silmiin. Että jos on asiaa, niin hän kyllä saa asiansa sanottua.

Sellainen suloinen 2-vuotias vauhtivesseli meillä asustaa. <3 

Millaisista asioista teidän taaperot ovat kiinnostuneita? :) 

Read More

Auvoinen aamutreeni

Voiko päivää aloittaa paremmin, kuin aamupalan jälkeisellä salitreenillä? Mun mielestä kovinkaan moni juttu ei ole parempi aloitus aamulle, ei edes myöhäinen aamuherätys. Toki myöhäinen aamuherätys + punttireeni olisi parasta. Mutta tässä elämäntilanteessa mahdotonta. Vaikka olisi heikommin nukuttu yö takana, niin aikaisin aamulla on vielä energiaa tehdä treeniä, verrattuna iltapäivään tai saatika iltaan. Koska silloin päivän mittaa on saanut tuhlattua energiat johonkin muuhun. Aamutreenistä saa lisäksi paukkuja koko päiväksi. Toisin on, jos pitää odottaa koko päivä sitä päivän kuntoilua. Silloin usein on jo väsähtänyt ja vaatii enemmän itseltä, että saa lähdettyä treenaamaan. Aamulla sykkeet pysyvät matalemmalla, ainakin minulla. Etenkin jos on ollut hyvin nukuttu yö takana. Huonosti nukutun yön jälkeen jos aikoo kuntoilla, niin se on mieluusti tehtävä aamusta, muuten ei tahdo tulla mitään. Valitettavasti se ei ole aina mahdollista. Itseasiassa jo ennen lasta tykkäsin hoitaa päivän salit ja lenkit aamusta, usein ennen töitä kävin huhkimassa. Sitä samaa varmaan jatkan elokuussa töihin lähdettyä. Nyt kun on päästy hyvin aikaisten aamuheräämisien makuunkin. Ei kirpase jos herätys on klo 5. ;) ..eipä! Sittenpä jää työpäivän jälkeen aikaa enemmän olla Murusen kanssa. Joo, niin mä taidankin tehdä, treeni ennen töitä. Katsotaans sitten elokuussa miten lähtee sujumaan. Miehelläni jos on pelkät harkat, niin hänhän on kotona ja vie Murusen hoitoon, joten aamutreeni on silloin mun juttu.

Aamutreenaaja.

Aamulla salilla on tilaa treenata. Oikein ajoissa jos menee, niin saattaa saada ihan privatetreenikerran. Musta on ihanaa, että saa tehdä juuri ne haluamansa liikkeet halutussa järjestyksessä. Jopa voi varata useamman laitteen battery-treeniä varten. Mikään ei silloin hidasta omaa tekemistä. Ainoastaa ehkä se, että saattaa ottaa pari kuvaa itsestään salilla (kun kukaan ei ole näkemässä, niin kehtaa) ja lähettää kaverille viestin, että haha treeni tehty. :D

Kaikki painot vapaana käyttööni.

Aamutreenin hyödyt (itselleni):

• yön unista huolimatta energisin aika treenille
• tuo energiaa päivään
• helppo lähteä liikkeelle
• jää aikaa muuhun
• treeni ei pyöri päässä koko päivää
• salilla tilaa treenata
• ei tarvitse miettiä koko päivää ajankohtaa treenille
• sykkeet pysyvät matalammalla
• mahtavan hyvä stratti päivään
• energian kulutus kovempi koko päivän
• ...hmmm..tuossa varmaan suurimmat plussat

Tältä sali näytti aamulla klo 7. 

Jos ei vielä tullut selväksi, niin itse liputan aamutreeni nimiin. Toki meistä löytyy kaikenkellon treenaajia, jotkut tykkäävät käydä vasta illalla lasten käytyä nukkumaan. Mutta heillä taitaneekin olla hyvin nukkuvat lapset. ;D Mutta ehkä se tärkein kuitenkin on, että löytää sen ajankohdan ylipäätään treenille. Koska se vaan on niin <3 (sydän)  !!

Onko teillä suosikkiajankohtia treenaamiselle?

Read More

Oppivuodet

Mulla alkaa loppusuora kotona ololla. Muutama kuukaisi enää ja elämä muuttuu, alkaa uusi arki. Minä töihin ja Murunen hoitoon. Mitä mä olen oppinut tämän kotonaolon aikana? No, olen oppinut aivan älyttömästi. Älyttömästi myös luulin tietäväni ennen lasta kaikesta. Luulin tietäväni millainen äiti olen, miten kasvatan lastani, miten käyttäydyn, miten jaksan...ja lista jatkuu. Huvittavinta on, että luulin tietäväni myös vähän millainen lapseni on. Ei herran jestas kuinka hölmöjä juttuja olen myös sanonut ääneen, äideille ja odottaville äideille. Sanoja, joita en todellakaan enää oman lapsen myötä sanoisi. Asioita, jotka myös minua ärsyttävät, kun lapsettomat ihmiset lausahtelevat. Liittyen kasvatukseen tai äitinäoloon, nukkumisiin tai mihin hyvänsä, joista ei ole edes kokemusta. Mä haluan tehdä paljastuksia, miten oma käsitys elämästä ja äiteydestä on muuttunut. Ja varmasti muuttuu aina vaan lapsen kasvaessa.

1. Raskaudesta kerrotaan vasta kun puoliväli on mennyt ohi. Ihan helposti siihen asti menee.

Raskaudesta kerrottiin vasta puoliväliultran jälkeen, koska maha ei ollut kasvanut. MUTTA tuskaa se "salailu" tuotti. Aika monet tekokännit kesällä sai vetää. :D

2. Mä treenaan ainakin synnärille lähtöön saakka. Mähän pystyn..

Aika hyvin treenasin, kunnes tuli liikuntakielto, jota mulle ei tietenkään olisi omien kuvitelmien mukaan tullut.

3. Synnyttäminen tapahtuu tietyllä tavalla. Saan lapsen pihalle helpolla, koska olen hyvässä kunnossa.

No, meni vähän eri tavoin..vähän hitaammin, 25 tuntia! Ja kunto tosissaan meinas loppua. Vähän löysemmillä vatsalihaksilla lapsi olisi tullut pihalle varmaan puolet nopeammin. Ja olisi vältytty supistusten aikaansaamista vatsalihaskrampeista.

4. Palaudun synnytyksestä hyvin.

Aika hyvin palauduin, mitä nyt kylki oli murtunut. Ja vaivasi 4 kuukautta.

5. Sairaalassa en osaa nukkua, mutta ihana päästä kotiin NUKKUMAAN.

Ei nukuttu sairaalassa, eikä kotona. Eikä kehuttavasti nukuta vieläkään. Se on ehkä suurin tabu mitä olen kuvitellut, että vauvat nukkuu. ja se vauvojen valvottaminen on sitä, että he heräävät muutaman kerran yössä syömään ja hampaiden puhkeamisen aikana. Se myytti murtui täysin.

6. Nyt on nolo juttu, mut ihan sama. Mä en ollut varma raskausaikana imettäisinkö, koska olisin liian sidottu vauvaan ja keho ei palautuisi ja tissit muuttuisi patalapuiksi. :D

Kyllä, imetin, täysimetin 6kk ja 1,5 vuotta kokonaisuudessaan imetin. Eikä poikamme saanut ikinä korviketta.

7. Lapsi on hyvä nukkumaan, koska me vanhemmatkin ollaan vauvoina oltu.

Lapsi oli ja on todella huono nukkumaan. Johtuen tempperamentista ja allergioista, refluksista.

8. Allergioita ei varmaan niin paljon tule, koska isällä ei ole allergioita.

Ravataan tämän tästä allergiatesteissä ja lääkärissä.

9. Lapsi ei paljoakaan muuta meidän menemisiä, vaan kulkee siinä sivussa.

Lapsi oli hyvin itkuinen ja me vanhemmat väsyneitä. Lapsi todellakin päätti missä mennään ja me vanhemmat tultii siinä sivussa.

10. Mä lähden tuulettumaan vappuna viimeistään, Eli lapsen ollessa 2kk.

Ei tullut pieneen mieleenkään. Ekaa kertaa lähdin tuulettumaan lapsen ollessa 4kk ja nekin oli omat jälkikäteen järjestetyt polttarit, joista oli pakko päästä kotiin lievittämään ikävää klo 1.

11. Kahvittelen kaupungilla, kun lapsi nukkuu vaunuissa.

Haha. Ei voi muuta kommentoida tohon. Mielummin sitä kahvitteli ilman lasta, lapsi isän kanssa kotona.

12. Mä en muuta omaa ruokavaliota lapsen synnyttyä.

Olin 1,5 vuotta maidottomalla imetysdietillä lapsen allergioiden takia.

13. Vauva voi olla isovanhemmilla yöhoidossa vaikkapa viikonlopun, jotta me vanhemmat saadaan yhteistä aikaa.

Hyvä jos yhden yön pystyi olla. Syynä siihenkin oli mun jaksamisen tukeminen siinä vaiheessa kun muutaman yön unisaldo oli yhteensä ehkä 8 h pätkissä.

14. Vauva nukkuu omassa huoneessa, jottei parisuhde kärsi.

Vauvaa ei todellakaan voitu nukuttaa omassa huoneessa, ettei se tukehdu omaan pukluunsa. Ja parisuhdetta hoidettiin muualla, jos voimia oli.

15. Ei vauva-arki vaikuta parisuhteeseen kovastikaan, koska vauva kulkee siinä sivulla.

Kyllä se vaikutti. Huomasin, että mieheni oli pidempi pinnainen kuin minä ja opin hänestä paljon uutta. Opin arvostamaan enemmän. Ja meidän välinen suhde parani. Luulemme selviävän monesta asiasta, kun kerran selvittiin todella haastavasta vauva-ajasta.

16. Mä treenaan ja oon tikissä.

Kyllä mä treenasin, hyvin väsyneenäkin. Se auttoi pysymään jollain tasolla järjissään ja toi energiaa. Mutta tehot eivät välttämättä aina olleet sellaiset, että pakaralihas kehittyisi. Jossain vaiheessa minulla jopa todettiin lihasten surkastumista, koska valvominen ja imetys vei kaikki mehut.

17. Meikkaan kyllä kotona ja pidän kivoja kotivaatteita, jo ihan miehenkin takia.

Hmm..tai sitten en iha aina. Mutta meikkasin ja siistiydyin kyllä aina, jos lähdin ovesta ulos. Jo ihan oman hyvinvoinnin vuoksi

18. Näen omia kavereita yhtä paljon kuin ennenkin.

No en todellakaan. Ei ollut energiaa. Näin uusia äitikavereita kyllä, koska vertaistuki ja ymmärrys oli tietenkin eri. Nyt pikku hiljaa asia on muuttunut.

19. En tiennyt miten tärkeää on osata ottaa apua vastaan.

Jos en sitä olisi ottanut vastaan, niin en edes uskalla ajatella missä nyt oltaisiin. Onneksi mulla on maailman ihanin äiti, joka osasi aina rynnätä paikalle oikeaan aikaan. Ja välillä pakottikin minut lepäämään. En uskalla kuvitella mitä elämä olisi ilman häntä.

20. En tiennyt miten paljon lapsi voi muuttaa elämää. Tuntuu, että se voi muuttaa kaiken.

21. En tiennyt miten paljon lapsi saa aikaan tunteita minussa. Niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Oma lapsi saa minut reagoimaan kaikista voimakkaimmin.

22. En tiennyt, että taisin ollakin joissain asioissa aika pinnallinen ennen lasta.

23. En tiennyt miten hyvä isä miehestäni voi kuoriutua, vaikka se on jääkiekkoilija. ;D

24. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kehtaan imettää ihmisten nähden.

25. Minulle oli/on tarkoitettu haastava lapsi, jotta kasvan ihmisenä.

26. Ajatus siitä että sitä annetaan, mihin ihminen pystyy, vahvistui. Sitä annetaan mihin pystytään. Se ei ole meidän maanpäällisten käsissä, vaan yläilmoissa.

27. En tiennyt, että voin viihtyä näin hyvin kotona.

28. En tiennyt, olen aika paljonkin erilainen äiti, mitä olen kuvitellut. Parempi. ;D

29. En tiennyt mihin kaikkeen pystyn ja jaksan lapseni vuoksi.

30. En tiennyt, että meillä on miehini kanssa näin vahva suhde.

..................................................ja lista jatkuisi


Listahan on pitkä. Ja varmasti kasvaa vaan elämän myötä. Vähän tämän itsepohdiskelun tarkoitus oli myös jeesiä mun kavereita (koska uskoisin lähivuosina mun monista kavereista tulevan äitejä) ja toki muitakin jossain vaiheessa äidiksi tulevia. Tiedän toki, ettei tietenkään kaikki ajattele näin samoin asioista. Ei ainakaan mun kaverit, koska ovat vierestä seuranneet meidän perheen elämää. Tarkoitus on ehkä kertoa, ettei kannata asettaa mitään luuloja tai tavotteita kun lapsi tulee taloon. Vaan asenne, että tulee mitä tulee, niin mennään sen mukaan. Sydäntä kuunnellen. Jokaisella on omat oppivuodet. Minä olen oppinut etten voi hallita kaikkea.

Olen ikikiitollinen, että ollaan saatu juuri tällainen lapsi meille. Me tarvittiin haasteita kasvetakseen ihmisinä. <3

Read More

Ollaan "lomalla"

Lätkäkausihan on ollut jo jonkin aikaa sitten ohitse mieheltäni ja meidän perheeltä. Eli olemme viettäneet lomaa. No mitäs meidän lomailuun kuuluu? Ollaanko käyty etelässä, laivalla, hotellilomalla, vietetty kahdenkeskeistä aikaa, nukuttu pitkiä yöunia ja myöhään aamulla..? vai mitä meidän loma on, mistä se koostuu? Se ei meinaan kovinkaan paljolti koostu edellä mainituista asioista. Eikä meillä tänä keväänä etelänmatka ollut edes haaveena, koska se olisi enemmänkin stressimatka auringon alle, kuin rentouttava aurinkoloma. Miksi niin, niin siksi että Murusen allergiatutkimukset ovat meneillään ja lista on jo nyt aika pitkä. Joten loma etelässä todennäköisesti pyörisi vain ruoan ympärillä; mistä saa ja osaako ne, entä mitä jos... Tästä syystä pysyttelemme pallon pohjoispuoliskolla. Enkä usko, että parivuotias välttämättä saa lomasta niin paljoa irti, uusia kokemuksia voi saada myös Suomessa vielä tuon ikäisenä ja miksei vanhempanakin. Toki on hyvä avartaa ajatusmaailmaa myös Suomen ulkopuolelle, mutta en tässä vaiheessa koe sitä pakolliseksi.

Hienoja ja kiinnostavia kokemuksia metsästä.

No mitäs tässä sitten on puuhattu? Mun mielestä ollaan puuhattu sitä yhtä tärkeimmästä asiasta perheenä, oltu yhdessä. Siis nimenomaan OLTU vaan, menty ja tehty jos huvittaa. Ollaan nautittu meistä perheenä. Koska ensi kevät on erilainen, silloin minä olen todennäköisesti töissä. Nyt olen loman ajan vain ohjaillut jumppia työkseni. Nyt vielä saadaan kevät lomailla yhdessä. On ollut ihana huomata, miten "isi-tärkeys" on kasvanut Murusella. Isin kaa lämii, isi pihalle, isi pyöräilee, isin kaa hallille... Edes mammalle ei haluta jäädä yöksi, kun isi on kotona. Ennen mammalta lähdettiin huutaen kotiin, mutta nyt ilo mielin, kun isi on kotona. Tästä syystä minun ja mieheni ensimmäinen yritys yhteiselle ajalle jäi pelkäksi elokuvareissuksi. Murusen oli tarkoitus jäädä mammalle yöksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Ensi kerralla ei kysytä haluaako, vaan sanotaan että nyt pääset mammalle ja papalle yöksi. Kai me sen verran tiukkoja osataan ja voidaan olla. :D

Murunenkin on lomavaihteella.

Toki mieheni on lomallakin vähän treenattava, mutta ei minkään tiukan tarkan aikataulun mukaan. Joten minäkin olen päässyt tekemään niitä rakastamiani aamupuntteja ja lenkkejä. Olen saanut treenata aika kovaa, koska olen päässyt nukkumaan pahimpia univelkoja pois. Kiitos rakkaani. Olen päässyt tapailemaan kavereita ja hei ollaan vietetty ihan normaalia perheviikonloppua, niin että mieskin on kotosalla. Ollaan tavattu ystäviä, ystäväperheitä. Olen saanut leipoa ja kokkailla herkkuja heille ja meille. Ystäviäkään ei niin kovasti kiekkokauden aikana ehdi koko perheen voimin tapailla, saatika kestitä notkuvin pöydin.:D Tykkään tarjota ja valmistaa ruokia ja leivonnaisia, jos on aikaa. Ja nyt on ollut. 

Persikka-valkosuklaajuustokakku, maistui. ;)

Ollaan me käyty vähän shoppailemassa pk-seudulla ja jos jaksetaan, niin mennään käymään Ruotsissa ostamassa kesävaatteita. Ihan sitten kesäkesälle on joitakin pikkusuunnitelmia; Muumimaa, Visby ja ehkä Pärnu. Katsotaan toteutetaanko mitä noista, nähtäväksi jää. Vielä olisi viikko lomaa ja sitten jatkuu treenikausi ja seuraava lomapätkä on kesällä. Musta tää keväinen loma on ihan jees viettää panostaen perheeseen ja kotiin. Murunenkin on aikamoinen kotihiiri, rakastaa olla kotosolla. Ei hän tarvitse hurjia viihdykkeitä, viihdykkeiksi kelpaa esimerkiski ihan ulkoilu, purolla ja metsässä käynti, kavereiden kanssa touhuaminen. Niistä tuo meidän sälli pysyy tyytyväisenä. Ei pidä totuttaa tarjoamaan jatkuvasti high lighteja. Enkä mä väitä, ettenkö haluaisi etelään palvomaan aurinkoa, mutta se on sitten, kun on sen aika. Tällaista jonkin mielestä varmaan lainausmerkeillä olevaa "lomaa" ollaan vietetty. 

Aurinkoa voi jo kohta palvoa hiekkalaatikollakin.

Siinä lomakuulumisia.. 

Mukavaa viikonloppua lukijat! :)

Lomallahan ei oo kiire mihinkään...? ;)

Read More

Treenistä, ruoasta ja lisäravinteista, unesta; koska mä haluan kirjoittaa...

Nyt en kirjoita miten pitäisi treenata tai syödä, vaan kirjoitan miten minä teen, ehkä pienin mielipitein maustettuna. Teen samalla selvennyksen itselleni, että missä mennään. Mullahan on treenaaminen kulkenut aika samalla kaavalla viimiset about viisi vuotta. Pääosana salilla perusvoima, pikku hiljaa muuttunut voimakestävyyteen ja välillä maksimivoimaharjoitteluun. Aerobisena ja anaerobisena harjoitteluna käytän juoksua ja kesäisin rullaluistelua. Jumpilla kävin ennen, mutta lapsemme synnyttyä ne jäivät miltei täysin. Mielummin tuuletan päätäni aamulla sängystä nousseena yksin lenkillä, kuin hikoilen jumppasalissa trendirikoot päällä meikattuna. Ruokailut ovat muuttuneet jonkin verran. En oikein osaa sanoa huonompaan vai parempaan. Lisäravinteissa olen todella tarkka, mitään iskukuumennettua pilleriä en suuhuni laita, vaan aina kylmäpuristettu ja laadukas. Eniten kuitenkin viimisten vuosien varrella on muuttunut uni, mutta se minusta riippumattomista syistä.

 

Treenaan tai pikemminkin kuntoilen 5-6 kertaa viikossa. On hyvin harvinaista, että tuosta määrästä poiketaan. Toki jos olen kipeä, sitä olen kyllä todella harvoin. Edes pahin väsymys ei oikein pysty pitämään minua irti liikunnasta. Todella katkonaisten öiden jälkeen on kyllä rankkaa saada itsensä liikkeelle, mutta se olo treenin jälkeen on jotain uskomatonta; kuin uudesti syntynyt. Tietenkään en voi lähteä tekemään mitään intervallitreeniä enkä kovaa jalkatreeniä salille väsyneenä, otan kyllä huomioon miten pumppu jaksaa. :D Kuntosaliharjoitteluni jakautuu neljään päivään. Kaksi kertaa viikossa alakroppa, kerran olkapäät&selkä ja kerran kädet&rinta. Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu..mitä se on? siinä on minun kompastuskivi ja tällä hetkellä se on kovempi tavoite mitä jalkaprässin kilomäärä. Lihashuoltoon pitäisi panostaa. Ja edelleenkin tavoite tässä treenaamisessa on vuoden ympäri ja elämän läpi kulkeva hyvä fyysinen kunto. Ja valehtelisin, jos en liikkuisi myös ulkonäön takia, tottakai, kyllähän sekin käy kyykätessä mielessä. Mutta ei ole tärkein asia liikunnassa. Tärkein on se energia mitä siitä saa. Tämä energian saanti on korostunut äitiyden myötä erittäin kovasti. En voi ymmärtää miten muuten voi päätä nollata kuin liikkumalla?! Toki viiniä joskus. :D Tästä luontevasti siirrytään ruokapuoleen.

Ennen lasta söin todella kurinalaisesti. Raejuusto, rahka, salaatti, broileri. Tänä päivänä syön paljon monipuolisemmin. Syön jopa leipää, sehän on kiellettyjen listalla eikö vain..;) Aamut aloitan smootheilla ja kahvilla. Lounaan syön yleensä Murusen kanssa, joten mätetään samaa allergiaruokaa. Tai jos syön Murusen mentyä päikkäreille, niin silloin yleensä lihaisaa salaattia. Välipala myös Murusen rytmissä; rahka tai raejuustosetti. Seuraavaksi tulisi luontevasti iltaruoka, mutta se on viime aikoina tupannut vaihtumaan kahviin ja raejuustoon&hedelmiin, välillä leipäänkin. Iltapalalla usein leipää tai taas rahka-raejuustosettiä. Näillä mennään. Ainiin, missä herkut?

No ne herkuthan on kyllä mukana arjessa. Mä juon aina kahvit Murusen ollessa päikkäreillä ja silloin useesti saatan herkutella. Tumma suklaa, kuivahedelmät ja joskus jos on käynyt vieraita ja herkkuja jäänyt, niin saattaa vaikkapa mokkapala upota. Silloin tällöin iltaisin rankan päivän jälkeen rakastan syödä jäätelöä ennen nukkumaan menoa. KÄÄK, mikä possu olen. Mutta mun mielestä kohtuus kaikessa on kaiken aa ja oo. Kyllä mulle ainakin peili heti kertoo, jos on herkkuja työnnettävä sivummalle. Sillä muhun heti tarttuu jos menee överiksi syömiset. Ja onneksi osaan myös ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt kyllä kieltämättä tätä kirjoittaessa tulee pieni kiusaus ottaa kevätspurtti rantoja varten ja syöttää mokkapalat miehelle. No katsotaan..teen just miltä tuntuu, enkä ota paineita. Sellasta diipadaapaa nämä syömingit.

 Uni ja lisäravinteet, aaah miten ihanat asiat. Miksi yhdistän ne kaksi täysin eriä asiaa? Siksi koska molemmat ovat tärkeitä minulle ja ennen kaikkea ne kompensoivat toisiaan. Siitä asiasta en juuri tiennytkään tai ainakaan ollut omakohtaista kokemusta ennen lasta ja yöllä valvomista. Olen aina ollut todella tarkka mitä vitamiinia suuhuni laitan ja mitä protskua käytän. Etenkin vitamiineissa todella tärkeää on valmistustapa. Useat markettitason vitskut ovat iskukuumennettuja, jolloin vitamiinipitoisuus on laskenut lähelle nollaa eikä imeytymistä tapahdu. Itse olen löytänyt vitamiinit, jotka tuovat energiaa ja ovat jopa auttaneet allergioiden hallinnassa. Nukkua kun saan mitä saan, niin silloin on hyvä panostaa unen laatuun, että ne katkonaisetkin pätkät olisivat laadukasta unta. Siihen saan apua vitamiineista. Olen seurannut untani Bettit-unimittarillakin. Se näyttää syvän unen ym., sykkeet ja pyörimiset sängyssä. Suosittelen, jos yhtään oma unen seuraaminen kiinnostaa. Lapsellemme emme ole voineet käyttää sitä, koska hän pyörii aina mittaliuskan päältyä pois. Mutta aikuisilla tosi jees.

Miettikää itsekin edm. asioita, sillä noi kaikki vaikuttaa elämän laatuun valtavasti. En voisi kuvitella mikä olo olisi viikottaisten mäkkimättöjen ja karkkileffailtojen kanssa. Varmaan rennon kevyttä laiffii..;D Mä vaan natsailen näillä saleilla ja salaateilla. :D  Jep, mutta nyt juomaan unilitkuvitskut ja kohta nukkumaan. 

Öitä, unia, kivoja kuvia!

Read More