Näytetään tekstit, joissa on tunniste äidin oma-aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äidin oma-aika. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Viikonloppu.

Huh, onneksi tänään on maanantai. Viikonloppu oli mukava, hauska, erilainen, väsyttävä, piristävä...ja mitä kaikkea.. Nyt on taas kiva viettää arkea vaihtelevan viikonlopun jälkeen, mikä sisälsi kaikennäköistä puuhaa ja touhua; puutarhanlaitosta baariin.

Perjantai meni minulla ja Murusella rauhallisesti kotosalla ulkoillen, kuntoillen ja mummolla kyläillen. Pääsin hetkeksi nautiskelemaan kevätauringosta ja rahkasta terassille. Aah ihanaa! Iltasella Muruselle nousi jostakin allergiareaktio ja sitten ilta ja yö pitikin äitiä ja poikaa hereillä. Isukkikin sai olla valveilla, mutta hän oli hereillä omasta tahdosta, tuttavansa keikalla.
Vadelma-banaani smoothie.
Murusen kutiseva ihottuma.
Lauantaiaamuna lähdimme Murusen ja mamman kanssa kohti puutarhamyymälää, ostamaan orvokkeja. Murunen odotti koko matkan näkevänsä traktorin. Jotenkin hän yhdisti traktorin puutarhaan. Onneksi sieltä pihalta myös löytyi traktori. Kyytiin hän ei valitettavasti päässyt, mutta renkaan päälle istuskelemaan ja kyllä oltiin lesoa. ;D

"Tomi-traktori".
Päikkäreiden jälkeen lähdimme koko perheen voimin pihahommiin istuttamaan kukkasia. Murunen oli todellinen apuri mullan levityksessä. Tuli ihan kesäfiilis, kun saimme orvokit ruukkuihin ja suihkulähdekkin innostuttiin asentamaan paikoilleen. Siitä olikin iloa Muruselle. Hyvin hän kyllä muisti talvisen pulahduksen ammeeseen. Ei meinaa mennyt kurkkimaan altaalle kuten ennen. 



Meidän ollessa pihahommissa tuli ystäväni, Murusen kummi meille ja olikin aika alkaa valmistautua tyttöjeniltaan. Perheen miehet jäivät kotiin ja me lähdettiin piiiitkästä aikaa viihteelle. Oli ihan huippua laittautua ja päästä rauhassa istuskelemaan ja jutustelemaan kavereiden kanssa ja vähän tanssahtelemaan. Viime kerrasta on aikaa ihan liikaa. 



Illan/yön myötä mieleeni palautuikin se, että ihan hyvä, että viime kerrasta on aikaa, meinaa sen verran rankka väsymys iski ihan kesken bileiden, ja väsymys jatkui läpi sunnuntain. Ehkä jonkin verran edellisen yön valvominen painoi alla lauantaiyönä. Mutta hauskaa oli sen verran mitä jaksoi. Sunnuntaipäivä menikin kotosalla Murunen kainalossa.



Sellainen oli meidän viikonloppu. Kiitos kaikille osallisille!



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Treenistä, ruoasta ja lisäravinteista, unesta; koska mä haluan kirjoittaa...

Nyt en kirjoita miten pitäisi treenata tai syödä, vaan kirjoitan miten minä teen, ehkä pienin mielipitein maustettuna. Teen samalla selvennyksen itselleni, että missä mennään. Mullahan on treenaaminen kulkenut aika samalla kaavalla viimiset about viisi vuotta. Pääosana salilla perusvoima, pikku hiljaa muuttunut voimakestävyyteen ja välillä maksimivoimaharjoitteluun. Aerobisena ja anaerobisena harjoitteluna käytän juoksua ja kesäisin rullaluistelua. Jumpilla kävin ennen, mutta lapsemme synnyttyä ne jäivät miltei täysin. Mielummin tuuletan päätäni aamulla sängystä nousseena yksin lenkillä, kuin hikoilen jumppasalissa trendirikoot päällä meikattuna. Ruokailut ovat muuttuneet jonkin verran. En oikein osaa sanoa huonompaan vai parempaan. Lisäravinteissa olen todella tarkka, mitään iskukuumennettua pilleriä en suuhuni laita, vaan aina kylmäpuristettu ja laadukas. Eniten kuitenkin viimisten vuosien varrella on muuttunut uni, mutta se minusta riippumattomista syistä.

 
Treenaan tai pikemminkin kuntoilen 5-6 kertaa viikossa. On hyvin harvinaista, että tuosta määrästä poiketaan. Toki jos olen kipeä, sitä olen kyllä todella harvoin. Edes pahin väsymys ei oikein pysty pitämään minua irti liikunnasta. Todella katkonaisten öiden jälkeen on kyllä rankkaa saada itsensä liikkeelle, mutta se olo treenin jälkeen on jotain uskomatonta; kuin uudesti syntynyt. Tietenkään en voi lähteä tekemään mitään intervallitreeniä enkä kovaa jalkatreeniä salille väsyneenä, otan kyllä huomioon miten pumppu jaksaa. :D Kuntosaliharjoitteluni jakautuu neljään päivään. Kaksi kertaa viikossa alakroppa, kerran olkapäät&selkä ja kerran kädet&rinta. Venyttely ja liikkuvuusharjoittelu..mitä se on? siinä on minun kompastuskivi ja tällä hetkellä se on kovempi tavoite mitä jalkaprässin kilomäärä. Lihashuoltoon pitäisi panostaa. Ja edelleenkin tavoite tässä treenaamisessa on vuoden ympäri ja elämän läpi kulkeva hyvä fyysinen kunto. Ja valehtelisin, jos en liikkuisi myös ulkonäön takia, tottakai, kyllähän sekin käy kyykätessä mielessä. Mutta ei ole tärkein asia liikunnassa. Tärkein on se energia mitä siitä saa. Tämä energian saanti on korostunut äitiyden myötä erittäin kovasti. En voi ymmärtää miten muuten voi päätä nollata kuin liikkumalla?! Toki viiniä joskus. :D Tästä luontevasti siirrytään ruokapuoleen.

Ennen lasta söin todella kurinalaisesti. Raejuusto, rahka, salaatti, broileri. Tänä päivänä syön paljon monipuolisemmin. Syön jopa leipää, sehän on kiellettyjen listalla eikö vain..;) Aamut aloitan smootheilla ja kahvilla. Lounaan syön yleensä Murusen kanssa, joten mätetään samaa allergiaruokaa. Tai jos syön Murusen mentyä päikkäreille, niin silloin yleensä lihaisaa salaattia. Välipala myös Murusen rytmissä; rahka tai raejuustosetti. Seuraavaksi tulisi luontevasti iltaruoka, mutta se on viime aikoina tupannut vaihtumaan kahviin ja raejuustoon&hedelmiin, välillä leipäänkin. Iltapalalla usein leipää tai taas rahka-raejuustosettiä. Näillä mennään. Ainiin, missä herkut?
No ne herkuthan on kyllä mukana arjessa. Mä juon aina kahvit Murusen ollessa päikkäreillä ja silloin useesti saatan herkutella. Tumma suklaa, kuivahedelmät ja joskus jos on käynyt vieraita ja herkkuja jäänyt, niin saattaa vaikkapa mokkapala upota. Silloin tällöin iltaisin rankan päivän jälkeen rakastan syödä jäätelöä ennen nukkumaan menoa. KÄÄK, mikä possu olen. Mutta mun mielestä kohtuus kaikessa on kaiken aa ja oo. Kyllä mulle ainakin peili heti kertoo, jos on herkkuja työnnettävä sivummalle. Sillä muhun heti tarttuu jos menee överiksi syömiset. Ja onneksi osaan myös ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt kyllä kieltämättä tätä kirjoittaessa tulee pieni kiusaus ottaa kevätspurtti rantoja varten ja syöttää mokkapalat miehelle. No katsotaan..teen just miltä tuntuu, enkä ota paineita. Sellasta diipadaapaa nämä syömingit.

 Uni ja lisäravinteet, aaah miten ihanat asiat. Miksi yhdistän ne kaksi täysin eriä asiaa? Siksi koska molemmat ovat tärkeitä minulle ja ennen kaikkea ne kompensoivat toisiaan. Siitä asiasta en juuri tiennytkään tai ainakaan ollut omakohtaista kokemusta ennen lasta ja yöllä valvomista. Olen aina ollut todella tarkka mitä vitamiinia suuhuni laitan ja mitä protskua käytän. Etenkin vitamiineissa todella tärkeää on valmistustapa. Useat markettitason vitskut ovat iskukuumennettuja, jolloin vitamiinipitoisuus on laskenut lähelle nollaa eikä imeytymistä tapahdu. Itse olen löytänyt vitamiinit, jotka tuovat energiaa ja ovat jopa auttaneet allergioiden hallinnassa. Nukkua kun saan mitä saan, niin silloin on hyvä panostaa unen laatuun, että ne katkonaisetkin pätkät olisivat laadukasta unta. Siihen saan apua vitamiineista. Olen seurannut untani Bettit-unimittarillakin. Se näyttää syvän unen ym., sykkeet ja pyörimiset sängyssä. Suosittelen, jos yhtään oma unen seuraaminen kiinnostaa. Lapsellemme emme ole voineet käyttää sitä, koska hän pyörii aina mittaliuskan päältyä pois. Mutta aikuisilla tosi jees.
Miettikää itsekin edm. asioita, sillä noi kaikki vaikuttaa elämän laatuun valtavasti. En voisi kuvitella mikä olo olisi viikottaisten mäkkimättöjen ja karkkileffailtojen kanssa. Varmaan rennon kevyttä laiffii..;D Mä vaan natsailen näillä saleilla ja salaateilla. :D  Jep, mutta nyt juomaan unilitkuvitskut ja kohta nukkumaan. 

Öitä, unia, kivoja kuvia!


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Hiljaisuus – kun olen yksin = oma-aika

Onhan minulla omaa aikaa; käyn salilla, juoksemassa, ohjaan jumppia, joskus saatan käydä shoppailemassa. Kyllä nuo edellä mainitut asiat ovat tavallaan omaa aikaa, aikaa jossa lapsi ja mies eivät ole läsnä. Nyt pitkästä aikaan koin mielestäni kuitenkin ihan oikesti sitä oikeaa omaa aikaa. Sillä olin yksin kotona illan ja ilman vastuita yön.

Yllättäen meillä on ollut aikamoinen valvomisputki taas Murusen kanssa. Ja olen ollut kyllä puhki. Tätä kirjoittaessa, tänä päivänä meillä herättiin klo 4.10, eikä sitten vielä puoli seitsemään mennessä oltu nukahdettu uudestaan. Ei voi käsittää, ei sitten millään, millä tuo poikaseni jaksaa. No mutta jaksaa millä jaksaa. Nyt ei ole tarkoitus sitä pohtia, vaan kertoa miten vapauttavaa on oikea oma-aika, kun olen ihan yksin. Tiedän, että nyt monella äidillä nousee karvat pystyyn ja pitävät minua itsekkäänä, joka ei ymmärrä äidin olevan vain lasta varten. Mutta kuuleppas, juuri siksi vietän tätä omaa aikaa, jotta jaksan olla paremmin lasta varten.

Aluksi, kun Murunen lähti mamman ja papan matkaan tossa iltasella, tuntui todella oudolta ja tyhjältä. Koko talo oli hiiren hiljaa, vain kello tikitti. Omatuntoni myös soi, miksi lapseni lähtee yökylään, jos itselläni ei edes ole mitään menoa, olen huono äiti, itsekäs.... Hetken pyörin itsekseni ympyrää huoneesta toiseen tuota pohtiessani, kunnes tajusin, että nyt on se kauan kaipaamani oma-aika, jolloin olen vain, siis ihan vaan olen tekemättä mitään pakollista. Relaan ja annan ajatusten kulkea stressaamatta. Kuuntelin vain sohvalla hiljaisuutta, ihan uskomaton fiilis. Toki on rentouttavaa ja mieltä virkistävää käydä treenaamassa ja ohjailemassa jumppia, mutta ei niissä pysty pysähtyä ajattelemaan ja kuuntelemaan itseään. Nyt yksin ollessa meinasin ryhtyä siivoamaan, treenaamaan, soittelemaan kavereita läpi. Mutta pystyin pidäyttäytyä niistä ja ihan vaan olla ajatuksieni kanssa.

Tämä oma-aika toi useita ajatuksia päähäni, joista kerron myöhemmin. Yksi ajatus oli päättää jatkaako vai eikö jatka NukuNuku Nurmilintu -blogia. Tauko on ollut hävyttömän pitkä. Mutta se on tuntunut oikealta. Ja nyt tuntuu oikealta kokeilla taas kirjoittamista. En mene lupamaan miten tiheään ja miten kauan kirjoitan. Aion ottaa stressittömän linjan siihen. Kirjoitan kun siltä tuntuu. Minusta se on oikea päätös. Minulle on tullut pyyntöjä jatkaa kirjoittamista ja joitakin otsikkotoiveita, ehkä ne innoittivat myös jatkamaan. Kiitos niistä. Niitä saa toki laittaa edelleen. :)
Ainut ongelma bloggauksen suhteen on se, että en osaa tehdä hyviä hienoja ja toimivia sivuja. Ne haaveissa. Olisiko ketään ihanaa avuliasta niiden suhteen, niin saisi lukea vähän selkeämmältä ja esteettisesti miellyttävämmältä pohjalta tekstejäni? ;)

Eipä tässä muuta. Tätä hiljaisuus ja oma-aika saivat minussa aikaan, mm. blogini jatkon..


Ps. Kokeilemisen arvoinen juttu tää oma-aika ;D suosittelen!