Uni kallein voitehista

”Nuku, nuku nurmilintu,

Väsy, väsy västäräkki!

Tee sä pellolle pesäsi,

Koivunoksalle kotisi,

Kalliolle kartanosi!

Nuku, kun minä nukutan,

Väsy, kun minä väsytän,

Nuku unosen rekehen,

Väsyläisen kelkkasehen!”

Minun kohdalla: Ennen lasta, yöllä nukkuminen oli itsentäänselvyys. Yö tarkoitti tuolloin unta. Tänä päivänä yö ei välttämättä tarkoita nukkumista. Nykyään kuvailisin unta sanoilla harvinaista luksusta, haaveiltava ja haluttu asia.

Mutta mikä on suloisempaan, kuin oma tuhiseva nukkuva lapsi?! Oman suloisuuden kanssa saa viettää myös hetkiä yöllä, hetkiä jotka muistat maagisina kohtaamisina lapsesi kanssa. Ne kuuluvat lapsuuteen, lyhyeen sellaiseen. Ne maagiset hetket ovat lapsen syntymästä lähtien, mutta vähenevissä määrin kyllä. Jossain vaiheessa niistä voi jo nauttia, kun lapsi näkee painajaista ja sinä äitinä tai isänä saat rauhoitettua lapsesi takaisin uneen. Tai saat lapsesi voittamaan piemeän pelon tai saat lapsesi nukkumaan aamulla pidempään, kun otat hänet kainaloon. Mutta mitä jos nämä maagiset kohtaamiset tapahtuvat monta kertaa yössä, saat elää ”magiassa” läpi yön? Kuinka monta vuotta sitä jaksaa? Se on varmasti hyvin yksilöllistä. Ja toki kyseessä on myös asennekysymys. Ja oikea asenne auttaa aika paljon. Mutta uni kuitenkin on yksi elämisen pääpilareista, joten ihan kaikkeen pelkkä asenne ei auta. Voi käydä niin, että jossain vaiheessa nämä öiset kohtaamiset ovat kaikkea muuta kuin suloisia vanhemmuutta ja kiintymyssuhdetta tukevia hetkiä. Silloin on myös se hetki, jolloin tulee laskea kymmeneen ja pyytää apua.

Jossain vaiheessa pystyt taas näkemään niitä kauniita hetkiä ja ehkä silloin haluatkin panostaa niihin, koska aiemmista öisistä hetkistä et välttämättä muista kuin mustaa (unettomuus on hurjaa).. Mutta silloin kun on uusi tilaisuus kokea jotain niin kaunista, kuin hyvässä unessa nukkuva lapsi, niin on aika kokea sitä suurta rakkauden tunnetta ja taltioida se hetki sydämeen. Itse olen jopa päässyt välillä niin tekemään. Käyn tuoksuttelemassa nukkuvaa Murustani, se on suloista. Silloin pysähdyn hetkeen, siinä on jotain taikaa tai sanon Muruselle, että: ”ei hätää, Tomi-traktorikin nukkuu,” ja tällöin uni jatkuu myös Murusella. Nämä positiiviset yökohtaamiset ovat aika uutta meillä. Ja tiedän, että välillä on taas haastavampaa.

Yritän tässä vain kertoa, että jokaisen pitää saada joskus nukkua. Ja että yritä kaivaa jotain positiivista yöheräilyistä, vaikka ne tuntuvatkin välillä aivan liian ihan hirveältä. Äläkä vertaa omaa lastasi muihin, jokainen nukkuu tavallaan (vertaaminen tekee hulluksi). Äläkä odota tiettyä aikaa, milloin odotat heräilyn loppuvan, koska se voi olla lapsen iässä 6 kuukautta tai 6 vuotta... Ole aina positiivinen, kun on tapahtunut kehitystä. Sillä aivan varmasti jossain vaiheessa yökohtaamiset ovat niitä arvokkaita muistoja molempien sydämissä. <3

Ja voin kertoa, että jos nyt joku hyvin syvällä väsymyksessä oleva luki tätä, niin haistattaa pitkät peet mulle, mutta ei se mitään, ymmärrän täysin..toivottavasti se helpotti vähän edes oloasi. :)

Terkuin: Kaikennäköiset maagiset yökohtaamiset kokenut äiti